Päiväperhosten kannat vahvistuneet ja kimalaiset toipuneet viime kesän notkahduksesta

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva pölyttäjäkesä on ollut selvästi edellisvuotta parempi. Valtaosaa sekä päiväperhos- että kimalaislajeista on tavattu seurannoissa edelliskesää runsaampina. Tämä on huojentavaa etenkin kimalaisten osalta, sillä viime kesä oli niille epäsuotuisa.

Etelärannikolla on viime vuoden tavoin kärsitty kuivuudesta, mistä on ollut haittaa myös pölyttäjille. Muualla maassa sateita on tullut pölyttäjien kannalta vähintään riittävästi. Elokuussa runsaat sateet ovat vaikeuttaneet havainnointia, joten loppukesän pölyttäjätilannetta on vielä vaikea arvioida.

Useimmat päiväperhoslajit runsastuneet

Ennakkotietojen perusteella runsastuneita päiväperhoslajeja on ollut yli kaksi kertaa enemmän kuin vähentyneitä. ”Perhoskesä näyttää kokonaisuutena katsottuna erinomaiselta. Tässä on kuitenkin alueellista vaihtelua, sillä etenkin etelärannikolla ankara kuivuus on laskenut perhosten määrää”, kertoo tutkija Janne Heliölä Sykestä.

Päiväperhosia tavattiin touko- ja kesäkuussa keskimäärin viimevuotista enemmän. Vähäsateinen ja aurinkoinen sää suosi sekä perhosia että niiden havainnointia. Heinäkuusta alkaen päiväperhosten kokonaismäärät ovat jääneet hieman edelliskesää alemmiksi. Tämä johtunee paljolti epävakaista sääoloista, jotka ovat vaikeuttaneet perhosten havainnointia. ”Loppukesä on ollut sateista huolimatta melko lämmin. Tämä suosii kehittymässä olevia perhostoukkia, ja lupailee hyvää seuraavalle kesälle”, arvelee Heliölä.

Yleisimmistä lajeista tesma- ja lanttuperhonen runsastuivat selvästi parin heikomman vuoden jälkeen. Myös esimerkiksi piippopaksupään ja tummapapurikon sekä niitty-, orvokki- ja ketohopeatäplän kannat ovat vahvistuneet tuntuvasti. Selvimmin ovat vähentyneet nokkos- ja etenkin neitoperhonen. ”Nokkos- ja neitoperhosten kesäpolvi on täysin kateissa. Lienevätkö toukat kärventyneet kuivuuteen”, pohti muuan perhosten havainnoija Lounais-Suomesta.

Vaeltavista perhosista amiraali ja ohdakeperhonen ovat olleet vähälukuisia, kaali- ja naurisperhonen puolestaan viime vuotta runsaampia. Lisäksi saatiin ilahduttavan monta yksittäishavaintoa tummaverkkoperhosesta, kalliosinisiivestä sekä puro- ja lehtohopeatäplästä, jotka ovat kaikki uhanalaisia lajeja.

Kimalaisten lisääntyminen onnistui edellisvuotta paremmin

Kimalaisten määrä väheni viime kesänä tuntuvasti, minkä vuoksi tänä keväänä kimalaisia havaittiin selvästi edellisvuotta vähemmän. Kesäkuussa kimalaismäärät kuitenkin nousivat jo edellisvuoden tasolle, ja heinä-elokuun aikana yli kaksinkertaisiin lukemiin. ”Tämä kertoo, että tällä kertaa kimalaisten pesänmuodostus ja työläisten tuotanto onnistuivat varsin hyvin. Heikko viime vuosi jäi siten tilapäiseksi notkahdukseksi. Viime viikkojen runsaat sateet ovat pitäneet kukkien medentuotannon hyvänä, mikä lupailee kimalaisille suotuisaa loppukesää”, sanoo Heliölä.

Yleisimmistä kimalaislajeista etenkin kartano- sekä peltokimalainen ovat runsastuneet, samoin hieman harvalukuisemmat musta- ja tarhakimalainen. Vain pensas- ja maakimalaisen havaintomäärät jäivät edellisvuoden tasolle. Harvinaisemmista lajeista hevos- ja uralinkimalaista on havaittu viime vuotta vähemmän, pohjoiseen painottuvaa korpikimalaista puolestaan enemmän.

Pitkäjänteistä pölyttäjäseurantaa

Vapaaehtoiset havainnoijat keräävät vuosittaista seurantatietoa sekä päiväperhosista että kimalaisista. Tässä tiedotteessa esitetyt arviot perustuvat 6.8. mennessä tallennettuihin havaintoaineistoihin, jotka vastaavat yli puolta kesän havaintomäärästä. Syksyllä saatavat lopulliset arviot tulevat tarkentumaan etenkin loppukesän lajien osalta, sillä niiden lento on edelleen käynnissä.

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä Maatalousympäristön päiväperhosseuranta on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.
Syke ylläpitää myös vuonna 2019 käynnistynyttä kimalaisseurantaa. Seuranta alkoi kaksivuotisena pilottina, mutta laajan kiinnostuksen ansiosta se on saanut jatkoaikaa. Seurannan toiminta pyritään turvaamaan jatkossakin. Suomessa esiintyy yhteensä 38 kimalaislajia, joista seurannassa on tavattu 28.

Pölyttäjiä on tarpeen seurata pitkäjänteisesti, sillä niiden kannat vaihtelevat suuresti lähinnä kesän sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen vaihtelun takana piilevät kehitystrendit. Pitkällä aikajänteellä pölyttäjälajistomme muutoksiin vaikuttavat ennen kaikkea sopivien elinympäristöjen väheneminen sekä ilmaston lämpeneminen.
”Kun on jo vuosia omaa reittiä laskenut, niin alkaa olla kokonaiskuva tästä alueesta. Ja silti aina on mielenkiintoista lähteä linjalenkille, jos kuitenkin näkisi jotain uutta!”, toteaa muuan havainnoija.

Tiedotteen kuvat ja graafit ovat tiedotusvälineiden käytettävissä.