Osaaminen kehittyi työelämälähtöisessä koulutusmallissa

Jiri Vilppolan väitöstutkimus osoittaa, että työelämälähtöinen ja osaamisperustainen ammatillinen opettajankoulutus tuotti osallistujien kokemana pääosin tavoitteiden mukaista ja ammatillisena opettajana merkittävää osaamista. Osaamisessa korostuivat käytännönläheiset pedagogiset menetelmät ja näitä taustoittava opettajan tieto- ja arvoperustaan liittyvä osaaminen. Opetussuunnitelmassa tavoitteena olleen kulttuuri- ja hyvinvointiosaamisen ei raportoitu kehittyneen merkittävästi. Sama voidaan todeta myös laajemmista ja tulevaisuuteen suuntaavista osaamisista, joihin kuuluvat muun muassa konfliktien hallinta, yhteistoiminnalliset taidot, empatiakyky ja resilienssi.

”Työelämälähtöisen ja osaamisperustaisen koulutusmallin vahvuus on käytännön opetustyö ja sen kehittäminen lisäämällä pedagogista tietoa, ymmärrystä ja rohkeutta kokeiluun. Parhaiten tämä tapahtuu opettajaopiskelijan oman työpaikan ja opettajankoulutuslaitoksen yhteistyössä”, Vilppola toteaa.

Digipedagoginen osaaminen ammatillisen opettajan työssä

Digitaalinen osaaminen on tänä päivänä keskeinen teema oppilaitosten ja opettajan työn näkökulmista. Vilppola havaitsi, että ammatillisen opettajan työssä ja työpaikoilla tulee hallita digitaalisten oppimismateriaalien käyttö ja luominen sekä digitaalisten oppimisympäristöjen suunnittelu ja käyttö. Yhtäaikaisia oppimistilanteita tulee osata rikastaa digitaalisuutta hyödyntäen. Ammatillisen opettajan työhön kuuluu ohjauksellinen vuorovaikutus digitaalisissa ympäristöissä (esim. verkkokokoukset, pikaviestimet, opiskelijaohjaus) sekä oppimisen ja osaamisen arviointi digitaalisin keinoin. Kaikki edellä kuvattu osaaminen vaatii perustaksi myös yleisiä digitaalisia osaamisia eli riittävää yleistä osaamista laitteiden ja ohjelmistojen käytössä.

”Muodostimme osana väitöstutkimusta synteesin ammatillisen opettajan digitaalisesta osaamisesta, jossa yhdistimme aikaisempia malleja omiin tuloksiimme. Tämä synteesi antaa hyvän perustan esimerkiksi opetushenkilöstön osaamiskartoituksille ja täydennyskoulutuksille”, Vilppola sanoo.

Opettajaidentiteettien kehityskulut yksilöllisiä

Ammatillisen opettajaidentiteetin kehityskuluissa tutkimuksessa tunnistettiin erilaisia aloitusvaiheen sekä valmistumisvaiheen opettajaidentiteettejä. Opettajuuteen jo ennen koulutusprosessin aloittamista orientoituneet opiskelijat suuntautuivat edelleen valmistumisvaiheessa identiteettiin, joka vastasi eniten opettajankoulutuksen tavoitteita. Osalle opettajaopiskelijoista opettajuus oli tullut urapolulle ”sattumalta”, ja tällä aloitusvaiheen identiteetillä oli eniten hajontaa myös valmistumisen ajankohdassa. Osallistujat, joilla opettajuus ei alkujaankaan ollut ensisijainen uratoive, kehittivät myös lopulta opettajuudesta poispäin suuntaavan identiteetin.

”Tutkimus tuotti uutta tietoa ammatillisten opettajaopiskelijoiden identiteettien kehityskuluista, etenkin pitkittäisnäkökulmasta koulutusprosessin eri vaiheissa ja aikana. Identiteettien kehityskulut olivat erilaisia, vaikka opettajankoulutuksen toteutusmalli oli kaikille sama. Tämä alleviivaa henkilökohtaistamisen ja identiteetin tietoisen pohdinnan merkitystä ammatillisissa opettajankoulutuksissa”, Vilppola toteaa.

Työpaikalla ja opettajankoulutuksella kaksoisrooli osaamisen ja opettajaidentiteetin kehittymisessä

Tutkimus toi esiin, että opettajaopiskelijan työpaikalle ja opettajankoulutukselle löytyi kummallekin kaksoisrooli. Ei voida siis suoraviivaisesti sanoa, että opettajaopiskelijan työpaikka tai opettajankoulutus tuki sellaisenaan osaamisen kehittymistä. Kummastakin ympäristöstä löytyi sekä mahdollistavia että haastavia tekijöitä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että työelämälähtöisessä ja osaamisperustaisessa ammatillisessa opettajankoulutuksessa osaamisen kehittyminen ja opettajaidentiteetin rakentuminen muodostivat parhaimmillaan toisiaan tukevan syklin. Syklissä opettajaidentiteetin vahvistuminen johtaa rohkeuteen kokeilla ja kehittää omia pedagogisia arjen toimintoja, ja näissä onnistuminen lisää pedagogista osaamista vahvistaen edelleen myös opettajaidentiteettiä.

”Työelämälähtöisen ja osaamisperustaisen ammatillisen opettajankoulutuksen kontekstissa osaamisen kehittyminen ja opettajaidentiteetin rakentuminen näyttivät toisiinsa kietoutuneilta ilmiöiltä, joita tulee tarkastella myös yhdessä”, Vilppola vetää yhteen.

Tutkimuksen otanta muodostui ammatillisista opettajaopiskelijoista, jotka tekivät samanaikaisesti ammatillisen opettajan töitä pätevöityessään työelämälähtöisessä ja osaamisperustaisessa koulutusprosessissa. Laadullisen aineiston muodostivat reflektiotekstit koulutuksen alussa ja lopussa, sekä koulutuksen aikaiset oppimispäiväkirjat. Lisäksi toteutettiin valmistumisvaiheen kysely. Tutkimuksen viimeistelyä on tukenut Tamperelaisen tutkimuksen tukisäätiö.

Jiri Vilppola kirjoitti ylioppilaaksi Valkeakosken lukiosta 1993 ja valmistui kasvatustieteen maisteriksi Tampereen yliopistosta 1999. Vilppola on työskennellyt esiopettajana Nokian kaupungilla ja ammatillisena opettajana TASTOssa, PIRKOssa sekä Tredussa. Nykyisin hän työskentelee lehtorina TAMK ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

KM Jiri Vilppolan kasvatustieteen väitöskirjan "Ammatillisen opettajan osaamisen ja identiteetin rakentuminen - Työelämälähtöinen ja osaamisperustainen ammatillinen opettajankoulutus" tarkastustilaisuus 15.9.2023 klo 12. Vastaväittäjänä professor Marianne Teräs (Stockholm University) ja kustoksena professori Raija Hämäläinen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. 

Teos on julkaistu sarjassa JYU dissertations. ISBN 978–951-39-9650-5. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/88273.