Suomen ympäristökeskus

Rehevöityminen ja kuluminen uhkaavat uhanalaisia hiekkarantoja – rantaluonnon hoitoon panostettava

Jaa

Hiekkarannat ovat lajirikas, mutta uhanalainen luontotyyppi. Hiekkarantoja uhkaavat vesien ja rantojen rehevöityminen ja umpeenkasvu sekä toisaalta voimakas virkistyskäytöstä johtuva kulutus. Ilmastonmuutoksesta johtuva meren pinnan nousu muuttaa hiekkarantoja etenkin Suomenlahdella. Rantaluonnon säilyminen tuleekin huomioida maankäytön suunnittelussa ja hiekkarantoja on kunnostettava.

Luonnontilainen hiekkaranta
Luonnontilainen hiekkaranta Pohjois-Savossa. Kuva: Terhi Ryttäri Terhi Ryttäri

Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Pohjois-Savon ELY-keskus

Suomen ympäristökeskus (Syke) selvitti Suomen hiekkarantojen esiintymistä sekä luonnontilaan vaikuttavia tekijöitä ja uhkia. Täysin luonnontilaisia hiekkarantoja on jäljellä vain vähän. Itämeren hiekkarannat on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja järvien hiekka- ja hietarannat vaarantuneeksi luontotyypiksi koko maassa ja Etelä-Suomessa peräti erittäin uhanalaiseksi. Luonnontilaiset hiekkarannat ovatkin uuden luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltava luontotyyppi.

Järvien säännöstely ja vesien rehevöityminen johtavat rantojen umpeenkasvuun

Umpeenkasvun syyt ovat moninaiset. Järvien säännöstely pienentää tulvahuippuja ja säännöstellyillä järvillä hiekkarannat ovatkin usein luontaista kapeampia. Vesien rehevöityminen ja tummuminen, rantojen ruovikoituminen, pelto- ja metsäojitukset sekä muut pistemäiset kuormituslähteet aiheuttavat kasvillisuuden umpeenkasvua rannoilla. 

”Vedenlaadultaan erinomaisessakin tilassa olevalta järveltä voi löytyä umpeenkasvaneita hiekkarantoja – usein syynä on jokin paikallinen kuormituslähde, kuten ravinteita vesistöön kuljettava oja”, sanoo luonnonhoidon asiantuntija Rasmus Rudnäs Pohjois-Savon ELY-keskuksesta. 

Umpeenkasvua lisää myös se, että rantoja ei enää juurikaan laidunneta. Myös siltapenkereet ja aallonmurtajat voivat aiheuttaa välillisesti umpeenkasvua, kun vesien virtaukset, tuulet ja aallokot heikkenevät.

Hiekkarannoilla umpeenkasvu lähtee usein käyntiin siten, että ruovikko ja levämassat kertyvät rannoille ja peittävät hiekan. Maatuvalle kasvimassalle juurtuu monivuotista kasvillisuutta, puita ja pensaita, ja hiekkaranta saattaa hävitä kokonaan. 

Umpeenkasvun vaikutuksia voidaan hoitaa ruovikkoa niittämällä, pensaikkoa ja puiden taimia raivaamalla ja kuorimalla hiekkarannan päälle kertynyttä orgaanista materiaalia pois.  ”Hiekkarantojen kunnostus ja hoito on kustannustehokasta etenkin alueilla, joilla umpeenkasvun juurisyihin päästään puuttumaan. Itämeren hiekkarannoilla leviävää haitallista vieraslajia kurtturuusua on onnistuttu torjumaan monin paikoin”, sanoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Sykestä.

null
Umpeenkasvanut hiekkaranta Puumalassa. Kuva: Terhi Ryttäri

Virkistyskäyttö aiheuttaa kulumista

Hiekkarannat ovat suosittuja virkistysalueita. Vilkkaimmilla hiekkarannoilla kuluminen voi johtaa kasvillisuuden ja eläimistön häviämiseen. Esimerkiksi rantaviivassa, lähellä vesirajaa hiekan sisällä elävät kaivautujakovakuoriaiset eivät kestä jatkuvaa tallaamista. Uimarantakäytössä olevien hiekkarantojen toistuva lanaaminen estää luontaisen kasvillisuuden kehittymisen. 

Virkistyskäytössä olevilla hiekkarannoilla liikkumista voidaan rajata ja keskittää kulkua ohjaavilla rakenteilla niin, että lajisto voi säilyä rantojen reuna-alueilla.

null
Kulunut hiekkaranta Muuratsalossa. Kuva: Terhi Ryttäri

Ilmastonmuutos uhkaa hiekkarantoja 

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa monin tavoin rantaluontoon niin sisävesillä kuin rannikolla. Runsastuvat talvisateet lisäävät ravinteiden valuntaa vesistöihin ja edesauttavat siten rehevöitymistä. Vesien lämpeneminen ja tummuminen vaikuttavat eliölajistoon. Jäätalvien lyheneminen, jääkannen oheneminen ja jopa yleistyvä jäätymättömyys lisäävät umpeenkasvua, kun keväiset rantavoimat eivät höylää rantoja puhtaiksi.

Ilmaston lämpenemisen seurauksena valtamerten pinta nousee. Tämä tulee näkymään Suomen rannikolla etenkin Suomenlahdella, jossa maankohoaminen on vähäistä. Suomenlahden hiekkarantojen pinta-alasta pysyvästi meriveden pinnan alle olisi ennusteiden mukaan jäämässä noin viidennes alhaisimmassa (2,6 asteen), noin kolmannes keskimmäisessä (4,5 asteen) ja lähes puolet korkeimmassa (8,5 asteen) päästöskenaariossa. 

”Rannikon luontotyyppien ja suojelualueiden mahdollisuuksia levittäytyä korvaaville alueille on selvitettävä ja siihen on varauduttava maankäytön suunnittelussa”, muistuttaa Ryttäri.

Hiekkarannat tärkeä elinympäristö monelle lajille

Syken selvityksen perusteella Suomessa on noin 5000 hehtaaria hiekkarantoja, joista lähes puolet on merenrannoilla, vajaa kolmannes pohjoisten jokien rannoilla ja neljännes järvien rannoilla. Eniten hiekkarantoja on Pohjanmaan rannikolla ja Lapin suurten jokien varsilla.

Hiekkarannat ovat rantaniittyjen ohella rantaluontomme monimuotoisin ja lajirikkain luontotyyppi. Erityisesti merenrantojen hiekkarannoilla lajisto on monipuolista ja erikoistunutta. Itämeren hiekkarannat ovatkin tärkein ja ensisijainen elinympäristö 230 eliölajille, joista huomattavan osan muodostavat erilaiset hyönteiset ja kasvit. 

Suomen ympäristökeskuksen RantaPutte-hankkeessa selvitettiin Suomen hiekkarantojen esiintymistä, ominaisuuksia, luonnontilaan vaikuttavia tekijöitä ja uhkia. Hanke oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa puutteellisesti tunnettujen lajien ja luontotyyppien tutkimusohjelmaa vuosina 2021–2022.

Pohjois-Savon ELY-keskuksessa on valmistumassa sisävesien hiekkarantojen kunnostusopas ympäristöministeriön Helmi/Helppi-hankkeen tuella.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

-vanhempi tutkija, ryhmäpäällikkö Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus (Syke), puh. 0295 251 585, etunimi.sukunimi@syke.fi

-luonnonhoidon asiantuntija Rasmus Rudnäs, Pohjois-Savon ELY-keskus, puh. 0295 026 818, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi (5.9. klo 12.00 alkaen)

Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa

Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.

Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.

Puh:029 525 1072syke_ajankohtaiset@syke.fi

Kuvat

Luonnontilainen hiekkaranta Pohjois-Savossa. Kuva: Terhi Ryttäri
Luonnontilainen hiekkaranta Pohjois-Savossa. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa
Umpeenkasvanut hiekkaranta Puumalassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Umpeenkasvanut hiekkaranta Puumalassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa
Kulunut hiekkaranta Muuratsalossa. Kuva: Terhi Ryttäri.
Kulunut hiekkaranta Muuratsalossa. Kuva: Terhi Ryttäri.
Lataa
Kulunut hiekkaranta Pohjois-Savon Nilakassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Kulunut hiekkaranta Pohjois-Savon Nilakassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa
Kaivautujakuoriaisten jälkiä hiekkaranalla. Kuva: Terhi Ryttäri
Kaivautujakuoriaisten jälkiä hiekkaranalla. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa

Linkit

On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus

Uusniityt parantavat pölyttäjien elinmahdollisuuksia kaupungeissa ja taajamissa27.5.2024 08:00:00 EEST | Tiedote

Huom! Tiedotteeseen korjattu kuvan copyright-tieto. Tänään julkaistu yhteenveto eri puolille Suomea perustetuista uusniityistä esittelee 51 esimerkkiä siitä, miten pölyttäjille voidaan luoda uusia elinmahdollisuuksia rakennetuille alueille. Uusniityllä tarkoitetaan niittyä, joka on perustettu ainakin osittain niittykasvien siemeniä kylvämällä. Se voi olla myös nurmikosta perustettu niitty.

Baltic Sea protection is strengthened by urban cooperation of coastal cities22.5.2024 08:00:00 EEST | Press release

The protection of the Baltic Sea marine environment was enhanced through the BALTICITIES project. The project strengthened environmental networks within and between coastal cities in Finland, Estonia, Latvia, and Lithuania. In addition to municipal and city officials, marine knowledge was widely shared with various societal actors and the public. Through the Baltic Seashore Stories Video Campaign, the diversity of different coastal areas was introduced to the public. The overwhelming popularity of the Campaign’s website indicates that many people share both joy and concern for the sea.

Itämeren suojelua edistettiin Suomen ja Baltian yhteisvoimin22.5.2024 08:00:00 EEST | Tiedote

Itämeren meriympäristön suojelua edistettiin projektissa, jossa vahvistettiin Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan rannikkokaupunkien yhteistyöverkostoja ja etsittiin merensuojelun synergioita. Kunta- ja kaupunkipäättäjien ohella meritietoa jaettiin laajasti yhteiskunnan eri toimijoille ja suurelle yleisölle. Erilaiset merenrannat tuotiin kansalaisten ulottuville videokampanjan voimin. Kampanjasivuston suosio viestii siitä, että ilon ja huolen merestä jakaa moni kansalainen.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye