Väitös: Mikrobivasta-aineet voivat auttaa tunnistamaan keliakialle alttiit henkilöt

Keliakiassa ravinnon gluteeni laukaisee immuunireaktion, joka johtaa vaiheittain suolen limakalvon tulehtumiseen ja suolinukan vaurioitumiseen. Valtaosalla potilaista muodostuu vasta-aineita gluteenia sekä eräitä elimistön omia molekyylejä kohtaan. Vaikka gluteenin poistaminen ruokavaliosta yleensä johtaa vaurion parantumiseen, osalla potilaista se ei korjaudu, ja keliakiaan liittyvät oireet jatkuvat. Tällöin puhutaan hoitoon reagoimattomasta keliakiasta.

Geneettinen alttius sairastua keliakiaan on tunnettu pitkään. Kuitenkin vain pieni osa geneettisessä riskissä olevista sairastuu keliakiaan, mikä viittaa gluteenin ohella myös muiden ympäristötekijöiden merkitykseen.

– Monien ympäristötekijöiden yhteyttä keliakian puhkeamiseen on selvitetty, mutta tutkimuksista on saatu osittain ristiriitaisia tuloksia, Liisa Viitasalo kertoo.

Suolistomikrobien rooli immuunivälitteisissä sairauksissa on ollut aktiivisen tutkimuksen kohteena. Myös keliakiapotilailla on havaittu muutoksia mikrobiston koostumuksessa verrattuna keliakiaa sairastamattomiin. Aktiivisessa keliakiassa on myös löydetty kohonneita veren ASCA, anti-I2- ja anti-OmpW-vasta-ainepitoisuuksia suolistossa esiintyvää Saccharomyces cerevisiae -hiivaa sekä Pseudomonas fluorescens- ja Bacteroides caccae -bakteereja kohtaan.

– On hyvin vähän tutkimustietoa siitä, missä vaiheessa tautiprosessia mikrobivasta-aineita alkaa muodostua, ja onko niillä yhteyttä keliakian taudinkuvaan. Ei myöskään tiedetä, minkä verran vasta-aineita esiintyy riskiryhmään kuuluvilla keliakiapotilaiden lähisukulaisilla, Viitasalo kertoo.

Kohonneita vasta-ainepitoisuuksia esiintyy myös lähisukulaisilla

Viitasalo määritteli väitöskirjatutkimuksessaan veren mikrobivasta-aineita alkavassa ja hoitoon reagoimattomassa keliakiassa sekä keliakiapotilaiden lähisukulaisilla. Lähisukulaisilla tarkoitetaan ensimmäisen asteen sukulaisia, eli perheenjäseniä, jotka jakavat noin 50-prosenttisesti saman perimän. Tällaisia ovat vanhemmat, sisarukset ja lapset. Hän vertasi tuloksia gluteenittomaan ruokavalioon suotuisasti reagoivien keliakiapotilaiden ja terveiden verenluovuttajien vasta-ainepitoisuuksiin.

Tulokset osoittivat, että mikrobivasta-aineita voi esiintyä jo alkavassa keliakiassa, osalla jo ennen keliakiavasta-ainepositiivisuutta. Myös keliakiaa sairastamattomilla lähisukulaisilla esiintyi lisääntynyttä mikrobivasta-ainemuodostusta.

– Tulokset herättävät kysymyksen, liittyykö immuunireaktio suolistomikrobeja kohtaan korkeampaan riskiin sairastua keliakiaan geneettisesti alttiilla henkilöillä, Viitasalo pohtii.

Yksi tutkituista vasta-aineista, ASCA, liittyi erityisesti hoitoon reagoimattomaan keliakiaan, jossa suolen limakalvovaurio oli vaikea-asteisin. Vasta-aineita oli puolestaan vähiten niillä keliakiapotilailla, joilla vaurio korjaantui gluteenittomalla ruokavaliolla.

– Tämä on kiinnostava löydös erityisesti siksi, että perinteiset keliakiavasta-aineet eivät kovin hyvin sovellu suolen limakalvon parantumisen seuraamiseen. ASCA voisi toimia uutena kajoamattomana merkkiaineena.

– Vaatii kuitenkin lisätutkimusta, onko mikrobivasta-aineilla tai niiden kohdemikrobeilla suoraa roolia keliakian tautiprosessissa, ja voitaisiinko niitä hyödyntää sairauden ennustamisessa ja seurannassa, Viitasalo korostaa.

Tampereen yliopistosta lääkäriksi valmistunut Liisa Viitasalo työskentelee tällä hetkellä erikoisääkärinä HUS Diagnostiikkakeskuksessa Helsingissä.

Väitöstilaisuus perjantaina 22. syyskuuta

LL Liisa Viitasalon lastentautioppiin kuuluva väitöskirja Microbial Seromarkers in Coeliac Disease tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 22.9.2023 klo 12 alkaen Kaupin kampuksella Arvo-rakennuksen luentosalissa F114, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Samuli Rautava Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Kalle Kurppa Tampereen yliopistosta.