Raportissa tunnistettiin energia- ja liikennesektoreilta vain muutama ilmastolle tai luonnon monimuotoisuudelle haitallinen suora tuki: alueellinen kuljetustuki, lentotoiminnan tuet ja kauppa-alusten työvoimakustannusten tuki. Suorat tuet tarkoittavat varsinaisia rahansiirtoja julkiselta sektorilta yrityksille ja kotitalouksille. Suorat tuet ovat ympäristölle haitallisia, jos niiden myötä syntyy enemmän haittaa kuin olisi aiheutunut ilman tukea.

Myös pinta-alaan perustuvia maataloustukia voi pitää ympäristölle haitallisina, jos ne lisäävät peltojen raivausta ja olemassa olevien peltojen tehotonta käyttöä. Metsätalouden tukia on kehitetty vähemmän haitalliseen suuntaan, mutta niissä on edelleen ympäristölle potentiaalisesti haitallisia elementtejä.

”Maatalouden tukien tarkastelu on haastavaa, sillä tuet muodostavat laajan kokonaisuuden ja maataloudella on sekä positiivisia että negatiivisia ympäristövaikutuksia,” sanoo erikoistutkija Sampo Pihlainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Osa päästökaupan aiheuttamasta lisäkustannuksesta korvataan nykyisin energiaintensiivisille teollisuudenaloille sähköistämistuella. Sähköistämistuki on lievä parannus aiemmin käytössä olleeseen päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatiotukeen verrattuna. Tuen saamisen edellytyksenä on sen vähintään osittainen käyttäminen päästövähennyksiin, mutta tätä ehtoa ja sen valvontaa tulisi tiukentaa. Uusiutuvan energian tuet ovat ilmaston kannalta hyödyllisiä, mutta tukiehdoissa olisi otettava nykyistä paremmin huomioon esimerkiksi maankäytön ympäristöhaitat ja vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle.

Puupolttoaineiden verottomuus keskeisin ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle haitallinen verotuki

Verotuet tarkoittavat vertailutasoa alempaa verotusta. Verotukien määrän ja suuruuden tunnistaminen on haasteellisempaa kuin suorien tukien, sillä eri arviointimenetelmissä vertailutaso määräytyy eri tavalla.

Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa raportissa ilmastolle haitallisten verotukien tunnistamisessa hyödynnettiin enimmäistä kertaa Suomessa efektiivisen CO₂-päästöohjauksen menetelmää. Tutkijat pitivät tätä menetelmää perustelluimpana, sillä siinä vertailutaso on ilmastohaitan suuruuden taloudellinen arvo. Jos verotaso on pienempi kuin haitan arvo, on kyseessä ympäristölle haitallinen verotuki. Raportin tekijät suosittelevat, että haitallisten verotukien tunnistamisessa otettaisiin huomioon laajemmin luontokadon kaltaiset ympäristöhaitat, joita ei nykyisin veroteta lainkaan.

Energia- ja liikennesektorien verotukia kartoitettaessa kävi ilmi, että verotuksen ja päästökaupan luoma hinta ilmastolle haittaa aiheuttavalle toiminnalle on pääosin riittävä. Tutkijat tunnistivat näilläkin sektoreilla kuitenkin myös puutteita.  Keskeisin ympäristölle haitallinen verotuki Suomessa on puupolttoaineiden verottomuus.

Arvioitaessa tukien kokonaisvaikutuksia on pyrittävä selvittämään, saavutetaanko niiden sosioekonomiset tavoitteet taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Haasteita aiheuttavat sekä ympäristövaikutusten yhteismitallistamisen haasteet että ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutusten mahdolliset ristiriitaisuudet.

Raporttia esitellään sidosryhmätilaisuudessa 11.10. kello 9.00–10.30.