Opiskelijat tarvitsevat opiskelurauhan

Hallitus julkisti budjettiesityksensä tulevalle vuodelle tiistaina 19. syyskuuta. Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL on erittäin huolissaan sekä pettynyt sen sisältämistä leikkauspäätöksistä. Budjetti sisältää tarvittavia panostuksia esimerkiksi peruskoulun ja korkeakoulujen rahoitukseen, mutta pettymys opiskelijoiden toimeentulon vaikeuttamisesta ja vaikutusten arvioinnin lyhytkatseisuudesta jää ikävästi päällimmäiseksi tunteeksi.

Suomesta on puhuttu koulutuksen ihmemaana. On haluttu, että jokaisella on yhdenvertaisesti mahdollisuus suorittaa korkeakoulututkinto sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Nyt opiskelijan toimeentuloa vedetään niin ahtaalle, että tämän toteutumisesta ei voi aidosti enää pitää kiinni. Samaan aikaan opiskelijaa painostaa myös valmistumisen tavoiteajat, opintotukikuukausien rajallisuus ja esimerkiksi alanvaihdon tai jatkokouluttautumisen vaikeus aikuiskoulutustuen lakkautuksen myötä.

Onko tämä tosiaan se suunta, johon Suomea halutaan koulutuksen kärkimaana viedä? Investointi korkeakouluopiskelijaan on investointi tulevaisuuteen, mikä tulee maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin.

Leikkauskohteiksi päätyivät nyt niin asumistuki kuin opintotukikin indeksikorotusten jäädyttämisen muodossa. Ennusteiden mukaan nämä leikkaukset tulevat näkymään kolmessa vuodessa jopa yli 18 prosentin heikentymisenä opiskelijan toimeentulossa. Opintotuki on jo valmiiksi jäänyt jälkeen noin vuosikymmenen verran yhteiskunnan muuhun inflaatioon verrattuna – kiitos esimerkiksi vuoden 2017 leikkausten.

Tämä kehityssuunta tulee väistämättä viemään opiskelijan keskittymisen pois opinnoistaan. Tämä kehityssuunta pakottaa työnteon priorisoimiseen opiskelijan todenmukaisen työn, opiskelun, sijaan. Toinen vaihtoehto on velkaantua huomattavan suurilla summilla tilanteessa, jossa myös korkotaso on noussut. Lainaa ei voi myöskään nostaa kuin opintotukikuukausien määrän verran, mikä vaikeuttaa toimeentuloa erityisesti toista tutkintoaan suorittavilla.

Epävarmuus toimeentulosta tulee pahentamaan opiskelijoiden mielenterveyskriisiä. Opiskelijalle ei anneta aikaa eikä tilaa opiskella ja kasvaa ammattiinsa. Sen sijaan vähävarainen opiskelija on joutunut hallitusohjelman maksajaksi. Lisäksi opiskelijan oikeutta sosiaaliseen elämään ja vapaa-aikaan jopa demonisoidaan – jokainen hereillä vietetty tunti tulisi olla tehokas, tuottoisa ja työntäyteinen. Mitä teemme nuorille työntekijöille, jotka ovat uupuneet jo ennen valmistumista?