Uudet julkisen taiteen teokset kutsuvat leikkimään ja liikkumaan

Nathalie Lautenbacher: Leikin kulku 

Nathalie Lautenbacherin Sompasaaren päiväkodin moniosainen teos Leikin kulku koostuu keraamisista tiili- ja laattasommitelmista. Ne kuvastavat kaupunginosan historiaa Helsingin keskeisenä tavaraliikenteen solmukohtana, alueen tiilirakentamista ja rakennuksen toiminnan ydintä: leikkiä. Teoksen osat kertovat leikin erilaisista vaiheista: leikkiä edeltävä järjestely, uuden rakentaminen ja riemu, mahdollinen riita ja sotku sekä lopuksi sovinto, jossa asiat järjestyvät jälleen.   

Nathalie Lautenbacher (s. 1974) on suomalais-ranskalainen keraamikko ja muotoilija. Omien käsityönä tuotettujen astiasarjojen lisäksi hän on suunnitellut esineistöä Arabialle ja Iittalalle ja työskennellyt myös Japanin keramiikkateollisuudessa. Lautenbacher on saanut useita kansainvälisiä palkintoja ja voittanut Vuoden nuori muotoilija -palkinnon Suomessa 2008. Hänen taideteoksiaan ja astioitaan on eri puolilla maailmaa ravintoloissa ja museokokoelmissa. Lautenbacher työskentelee muotoilun lehtorina Aalto-yliopistossa. 

Ville Mäkikoskela: Luonto liikkuu ja Ihminen luonnossa 

Tahvonlahden peruskorjattuun kouluun on valmistunut teoskokonaisuus Ville Mäkikoskelalta. Kahdesta kiviveistoksesta toinen sijaitsee koulurakennuksen aulatilassa ja toinen ulkona pihalla. 

Sisätiloihin sijoitettu Luonto liikkuu, on saappaiden päälle tassuttelemaan nostettu kappale pintakalliota, joka on louhittu koulun pihalta uudisrakennusosan alta. Veistos on tästä yhdestä kappaleesta veistetty ja nyt tuotu rakennukseen sisälle. Ulkoveistos Ihminen luonnossa puolestaan seisoo pihakallion päällä. Se on veistetty yhdestä kivestä, kappaleesta Varpaisjärven mustaa diabaasia. Perusmuodoltaan se muistuttaa veistosjalustaa tai rakennuspalikkaa, jonka yhdellä kulmalla roikkuu ikään kuin kuivumaan nostettu märkä sukka sekä varvasosastaan ratkennut villasukka, jalustaan uponneena ja siitä edelleen ulostulevana, sadeveden voidessa juosta sen läpi. 

Ville Mäkikoskela (s. 1975) on kuvanveistäjä, jota kiinnostaa arjen ihmettely ja sattuman oikut. Häntä puhuttelee kuvanveistossa sen tilallisuus ja kehollisuus; miten veistos ja keho rinnastuvat toisiinsa niin tekemisen prosessissa kuin valmiissa teoksissa. 

Kati Rapia: Yökonsertti välinevarastossa 

Tahvonlahden kouluun on valmistunut myös Kati Rapian reliefi Yökonsertti välinevarastossa. Koulun liikuntapainotteisuutta mukaillen myös teos kutsuu liikkumaan ja leikkiin: aivan kuin urheiluvälinevaraston esineet olisivat heränneet eloon ja puhjenneet laulamaan. Kollaasimaisesta, alumiinikomposiitista valmistetusta teoksesta löytyy puolapuita, palloja, erinäisiä kasoja, patjoja ja hyppypukkeja. Rapian mukaan mielikuvitus on lapsen lähin ympäristö, eikä esineiden tarvitse siksi aina määrittyä ilmeisen käyttötarkoituksensa vaan käyttäjänsä ja katsojansa kautta. 

Kati Rapia (s. 1972) on kuvataiteilija, sarjakuvapiirtäjä, käsikirjoittaja, valokuvaaja ja kuvittaja. Hän valmistui Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolta 2003. Rapia on pitkään tutkinut ihmisen tekemiä tahattomia asetelmia, kasoja, röykkiöitä ja pinoja ja tuonut visuaalisia muistoja niistä taiteelliseen työskentelyynsä. Rapian teokset mukailevat barokin asetelmamaalauksia, kuitenkin uudistavalla ja omintakeisella otteella. Rapia sai sarjakuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2018. 

Teokset on rahoitettu taiteen prosenttiperiaatteen avulla: Helsingin kaupungin uudis- tai korjausrakentamiskohteiden budjetista on varattu osuus uuden julkisen taiteen toteuttamiseen. HAM Helsingin taidemuseo toimii teoshankkeissa taideasiantuntijana ja teokset liitetään osaksi Helsingin kaupungin taidekokoelmaa, jota HAM hallinnoi.