Vältettävissä olevat ennenaikaisesti menetetyt elinvuodet vähentyneet koko Suomessa – alueet eriytyvät vahvasti edelleen

Vältettävissä olevat ennenaikaisesti menetetyt elinvuodet ovat vähentyneet koko Suomen laajuisesti viimeisimmällä tarkastelujaksolla (vuodet 2017–2021). Nämä niin kutsutut ”turhat menetykset” ovat laskussa kaikissa suurissa alaluokissa, kuten alkoholikuolemissa, itsemurhissa, iskeemisissä sydänsairauksissa ja huumekuolemissa. Epätasa-arvo on kuitenkin suurta niin sukupuolten kuin alueidenkin välillä. Miesten kohdalla turhia menetyksiä on lähes 2,5-kertaisesti verrattuna naisiin. Kainuussa turhien menetysten PYLL-indeksi, joka kertoo menetetyt elinvuodet 100 000 asukasta kohden vuodessa, on yli 25 % koko maata huonompi, kun taas Ahvenanmaalla indeksi on 25 % koko maata parempi. Lisäksi alueellisesti monissa alaluokissa, etenkin huume- ja itsemurhamenetyksissä, menetykset ovat nousussa.

”Vaikka koko Suomen osalta tilanne näyttää parantuvan, on selvää, että emme voi tuudittautua siihen. Nyt onkin tärkeää, että voidaksemme parantaa koko väestön hyvinvointia ja pienentää vuosittain turhaan menetettyä inhimillistä pääomaa, jokaisen hyvinvointialueen kuntineen on tartuttava juuri omiin haasteisiinsa ja hakea niihin ratkaisuja”, toteaa FCG Finnish Consulting Groupin asiantuntijalääkäri Emma Kajander.

Vuosittain Suomessa menetetään inhimillistä pääomaa ennenaikaisesti yli 9 miljardin euron edestä. Suomi on ottamassa hallituksen budjettiesityksen mukaan uutta velkaa vuonna 2024 11,5 miljardia euroa.

Alkoholikuolemat ja itsemurhat saamassa huumekuolemat rinnalleen kärkikolmikkoon – epätoivon triadi kaataa suomalaisia

Suomessa on pitkään kiinnitetty huomiota erityisesti sydän- ja verisuonisairauksiin, jotka olivat vuosien 1997–2001 tarkastelujaksolla selvästi merkittävin selittäjä turhien menetysten taustalla. Viimeisimmällä tarkastelujaksolla turhat menetykset ovat tässä alaluokassa vain noin kolmanneksen siitä tasosta, jolla ne olivat vuosituhanteen vaihteessa. Turhia menetyksiä koituu Suomessa eniten edelleen alkoholista. Itsemurhat ovat kohonneet toiselle sijalle iskeemisten sydänsairauksien ohi.

Suomalaisten ennenaikaiseksi kaatajaksi mielletyt iskeemiset sydänsairaudet ovat kuitenkin vain hieman edellä huumekuolemia, joka on nousemassa turhia menetyksiä aiheuttavien tekijöiden kärkikolmikkoon.

”Olemme onnistuneet loistavasti vähentämään turhia menetyksiä ruumiin sairauksissa – esimerkiksi sydänsairauksiin, aivoverisuonten sairauksiin ja syöpiin kuollaan ennenaikaisesti harvemmin kuin ennen. Vaikka laskua on myös alkoholin, itsemurhien ja huumeiden osalta nähtävissä turhissa menetyksissä, nämä kuluttavat inhimillistä pääomaa silti paljon verrattuna muihin syihin. Tähän epätoivon triadiin meidän pitäisi pystyä puuttumaan tehokkaammin. Ruumiin korjaamisessa olemme jo hyviä – mielen korjaamisessa on vielä paljon työtä jäljellä”, FCG:n Kajander sanoo.

Koronamenetykset vähäisiä

Turhien menetysten tarkasteluun on saatu nyt ensimmäistä kertaa mukaan COVID-19 -pandemian aiheuttamat menetykset vuosina 2020 ja 2021. COVID-19 -infektion seurauksena ennenaikaisesti menetettiin elinvuosia vähän. Laskennallisesti COVID-19 -infektioon menetettiin noin 40 elinvuotta 100 000 asukasta kohden vuodessa, eli alle kymmenesosa alkoholin menetetyistä elinvuosista ja noin saman verran kuin tyypin 1 diabetekseen.

”Suomessa lopulliset, suorat koronamenetykset jäivät lopulta paljon pelättyä vähäisemmiksi. Voidaan tältä osin sanoa, että toimet, jotka tehtiin, onnistuivat ihmisten elämän suojelussa”, asiantuntijalääkäri Emma Kajander sanoo.

”Toisaalta näissä luvuissa näemme myös sen, että jos todella haluamme puuttua johonkin, pystymme siihen kyllä. Tätä samaa päättäväisyyttä tarvittaisiin nyt niin valtion kuin hyvinvointialueiden puolelta myös epätoivon triadin – alkoholin, itsemurhien ja huumeiden – suhteen”, päättää Kajander. 

FCG laskee ja analysoi vältettävissä olevia ennenaikaisesti menetettyjä elinvuosia hyödyntämällä Potential Years of Life Lost -tarkastelua, eli PYLL:iä. PYLL-indeksi kertoo menetetyt elinvuodet 100 000 asukasta kohden vuodessa ja se on standardoitu suhteessa vakioväestöön. Nämä niin kutsutut ”turhat menetykset” ovat kansainvälisesti laajasti käytetty hyvinvoinnin ja terveyden vaikuttavuuden mittari.