Lisääntyvä monikielisyys haastaa yksikielisyyden normin kouluissa

Suomalainen yhteiskunta, ja myös suomalaiset koulut, ovat aina olleet monikielisiä. Erityisesti maahanmuuton ansiosta kielimaisema on viime vuosikymmeninä rikastunut entisestään.

Salla-Maaria Suuriniemen väitöstutkimus tarkastelee, miten monikielisyys näyttäytyy suomalaisessa perusopetuksessa ja millaiset kieli-ideologiat näkyvät kouluyhteisöissä.

– Tutkimukseni osoittaa, että koulujen monikielistymisestä ja kielitietoisuuden vaateesta huolimatta suomalaisten koulujen kielipolitiikkaa ohjailevat edelleen pääosin yksikielisyyden ideaaliin nojaavat käsitykset.

Tutkimuksen aineistoa olivat koulukohtaiset opetussuunnitelmat, opettajien kyselylomakevastaukset sekä oppikirjat.

Monikielisyys koskettaa yhä useampia kouluja

– Käytännössä monikielisyys näkyy tällä hetkellä Suomen kouluissa erityisesti pääkaupunkiseudun ja muiden suurempien kaupunkien kouluissa, mutta koskettaa tulevaisuudessa yhä useampia kouluja, Suuriniemi kuvailee.   

Perusopetuksessa jo lähes joka kymmenennen oppilaan äidinkieli tai ensikieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Kyse on siis isosta ja kasvavasta oppilasjoukosta.

– Tutkimuksen aineistossa näkyvät erilaiset kieliorientaatiot. Kuitenkin vallalla ovat yksikielisiä käytänteitä kannattavat näkemykset, ja oppilaiden monikielisyys nähdään edelleen usein ongelmana ja esteenä oppimiselle ja osallisuudelle. 

Esimerkiksi oppikirjojen oletetuksi lukijaksi rakentuu usein äidinkieleltään yksikielinen suomen puhuja.

– Vaikka monikielisyys ja laaja kielitaito yleisesti ovat arvostettuja ominaisuuksia, kielitaito nähdään edelleen usein vain koulun opetuskielen ja perinteisinä oppiaineina opiskeltavien vieraiden kielten osaamisena. Samaan aikaan tunnustamatta jää maahanmuuton ja muunkielisten oppilaiden mukanaan tuoma kielivaranto ja kouluissa elävä arjen monikielisyys. 

Monikielisyys vaatii uutta orientaatiota

Suuriniemen mukaan koulujen monikielistyminen vaatii kouluyhteisöiltä ja opettajilta uutta orientaatiota suhteessa kieliin ja kielten käyttöön.

– Opetus ja koulun toimintakulttuuri eivät voi enää perustua sille ajatukselle, että kaikki oppilaat tai muut kouluyhteisön jäsenet jakavat samanlaisen suhteen koulun opetuskieleen, eli suomeen tai ruotsiin.

Sen sijaan kouluissa tulee huomioida esimerkiksi vastasaapuneiden eli suomea tai ruotsia uutena kielenä opiskelevien tarpeet sekä oppilaiden monikielinen tausta. 

– Opettajilta edellytetään jo nykyisissä opetussuunnitelmaperusteissakin kielitietoisuutta.

Kielitietoisuuteen kuuluu ajatus siitä, että jokainen opettaja on oman oppiaineensa kielen opettaja ja näin vastuussa oppilaiden kielenoppimisesta. Lisäksi kielitietoisuus korostaa kouluyhteisön monikielisyyden arvostamista ja tukemista.    

– Kielipedagogisen tutkimuksen ja koulutuksen tehtävänä on tarjota opettajille vahvaa tutkimusnäyttöä ja tietoa siitä, miten monikielisyyttä tulisi hyödyntää.

– Opettajat tarvitsevat muutoksen tueksi sekä pedagogisia keinoja oppitunneille että koko koulun toimintakulttuurin tasolla tehtyjä kielipoliittisia päätöksiä, Suuriniemi summaa.

**

Salla-Maaria Suuriniemi väitteli 6.10.2023 aiheesta Monikielistyvä koulu ja kielitietoisuus: Perusopetuksen opetussuunnitelmien, opettajien ja oppikirjojen kieliorientaatiot. Väitöskirja luettavissa Heldassa.

Tutkimuksen opettajakyselyaineisto sekä oppikirja-aineisto kerättiin 2019–2021 osana Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus (KUPERA) -hanketta.