Lajunen tarkasteli tohtorintutkinnossaan, miten muusikkous kehittyy kun muusikko soittaa ja tanssii samanaikaisesti ja minkälaisia musiikillisia ja taiteellisia ilmiöitä tähän liittyy. Keskeisiä tutkimusvälineitä olivat tanssi ja arkistotyö. 

“Kansantanssissa liike muodostaa musiikille rytmin. Tanssi on pelimannille syy soittaa, ja yhteys tanssiin vaikuttaa soittoon”, Lajunen toteaa.

Kansanmuusikon monipuolinen tekijyys 

Lajunen toteutti tutkinnossaan arkistosävelmiin nojautuen neljä taiteellista esitystä, joissa hän sekä soitti että tanssi tai liikkui samanaikaisesti ja musiikki syntyi improvisoiden ja säveltämällä. Esitykset toimivat taiteellisen tutkimuksen aineistona, menetelmänä ja osin tuloksena. Niissä tanssi laajensi kansanmuusikon jo valmiiksi laajaa tekijyyttä.  

"Minun tekijyyteni on sitä että sävellän, sovitan, improvisoin ja nyt tanssin ja soitan samanaikaisesti, perinteestä tietoisena." 

Lajusen tutkintoon sisältyvät taiteelliset osiot olivat Artjamei - riitit ja liike (2017), Katrillia kahdessa ajassa (2018), Mytty-iltamat (2018) ja Vainaan perua (2020). Niissä Lajunen teki yhteistyötä tanssija-koreografi Outi Markkulan, äänisuunnittelija Tuuli Kyttälän, ohjaaja-käsikirjoittaja Elina Lajusen, nukketeatteritaiteilija-muusikko Roosa Halmeen, muusikko Eero Grundströmin ja tanssin akateemikko Marjo Kuuselan kanssa. Tohtorintutkinnossa syntynyttä musiikkia voi kuulla Lajusen toisella soololevyllä Vainaan perua: Satavuotinen sakka (Nordic Notes, 2023). 

“Tutkin samanaikaisen soittamisen ja tanssimisen avulla, miten muusikko ilmaisee itseään nimenomaan liikkeen ja soiton näkökulmasta, ja miten samanaikainen soitto ja liike laajentaa muusikon kehollista kokemusta. Heittäytymällä itselleni vieraampaan taiteenlajiin eli tanssiin pystyin näkemään musiikissa uusia mahdollisuuksia”.  

Kehollisuus rikastaa musiikillista ilmaisua 

Lajusen tutkimuksessa arkistoaineiston muovaaminen oli sekä osa luovaa prosessia että tutkimusmenetelmä. Tanssimalla arkistojen aarteita, suurelta osin Keski-Suomesta tallennettua vanhaa viuluperinnettä, Lajunen loi uudenlaista kehollista muusikkoutta. Perinne oli kuitenkin vain luovuuden lähtökohta. 

"Tarkoituksenani onkin ollut uuden taiteen luominen: kansanmusiikki syntyy koko ajan uudestaan muusikon ja perinteen suhteesta", Lajunen painottaa. 

Lajusen tohtorintutkintoon sisältyvän tutkielman keskiössä ovat samanaikainen soittaminen ja tanssiminen taiteellisena menetelmänä sekä arkistotallenteet taiteen materiaalina.

"Toivoakseni voin tutkimuksellani antaa nykypäivän kansanmusiikin ammattilaiselle uuden näkökulman historiatietoiseen taiteelliseen työskentelyyn. Uskon, että tiedostetun ja harjoitetun kehollisuuden avulla muusikko voi ilmaista rikkaasti. Muusikon kehollisuudella on myös läsnäoloa, improvisaatiota ja luovuutta ruokkivia ominaisuuksia." 

Tohtorintutkintonsa jälkeen Lajunen kuvailee olevansa entistä tietoisempi, varmempi ja laaja-alaisempi kansanmuusikko. 

Emi­lia La­jusen toh­to­rin­tut­kin­non tar­kas­tus­ti­lai­suus

2.12.2023 klo 12
Helsingin Musiikkitalo, Organo-sali
Mannerheimintie 13 a, Helsinki

Tohtorintutkinnon otsikko: Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina

Tutkielman tarkastajat: Musiikin tohtori Piia Kleemola-Välimäki, dosentti Petri Hoppu 
Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Musiikin tohtori Maija Karhinen-Ilo, Doctor of Music Lori Watson, viulutaiteilija Arto Järvelä, tanssitaiteen tohtori Soile Lahdenperä, professori Kristiina Ilmonen 
Tarkastustilaisuuden valvoja: Dosentti Saijaleena Rantanen