Taloustutkimus tutki: Suomalaiset jakaantuneet metsiä koskevassa tiedossa ja asenteissa

– Kehä kolmosen sisäpuolella korostuvat metsien suojeluun ja virkistyskäyttöön liittyvät tekijät, kun taas metsien taloudellinen merkitys ja työllisyys ovat tärkeämpiä maakunnissa. Helsinki-Uusimaa alueella harva pitää metsien merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan rahoittajana tärkeänä.

Töyrylän mukaan metsistä on tullut vahvasti polarisoiva ja poliittisia intohimoja herättävä aihe suomalaiseen keskusteluun. – Metsä on herättänyt tunteita aina, mutta ymmärrys metsäalan työllisyysvaikutuksiin sekä sen tuottamiin hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen käytettyihin vero- ja vientituloihin on hiipunut erityisesti pääkaupunkiseudulla.  

– Metsäkeskustelun polarisaation taustalla ovat vastakkaiset käsitykset metsien roolista ilmastomuutoksen torjunnassa sekä ristiriitaiset metsien käyttötavat. Keskustelussa ne, joilla ei ole omaa metsää ja luontoperusteinen metsäsuhde, painottavat metsien monimuotoisuutta ja ilmastomuutosta. Vaikka erityisesti metsänomistajat kokevat, että vain ympäristötahot saavat äänensä keskustelussa kuuluviin, kummassakin leirissä koetaan, että vastapuoli hallitsee keskustelua, kuvailee Töyrylä. 

Faktatieto metsistä vähäistä – enemmistö luulee metsävarojen supistuvan

Vastakkaisten asenteiden lisäksi tieto metsistä jakaa suomalaisia. – Reilu kolmannes suomalaisista uskoo, että valtio omistaa Suomen metsät. Vain 41 prosenttia vastaajista tiesi, että pääosa eli 60 prosenttia metsistä on yksityisten perheiden omistuksessa. Tästä kumpuaa metsäkeskusteluun myös käsite ”meidän metsistämme”, mikä kuvaa näennäisomistajuutta osana jokaisen oikeutta metsien virkistyskäyttöön.

– Metsähakkuiden suhteen suomalaiset ovat hyvin jakautuneita. 44 prosentilla suomalaisista on virheellinen käsitys, että Suomen metsävarat ovat supistumassa hakkuiden myötä, kun 38 prosenttia vastaajista tiesi, että metsävarat ovat kasvussa. Pääosa kuvittelee, että metsiä hakataan enemmän kuin ne kasvavat. Tilastollisestikin merkittävä havainto on siinä, että vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa virheellinen käsitys on yleisempi.

Eniten samaa mieltä ollaan siitä, että metsätuhoja tulee torjua ja metsää tulisi hoitaa eri käyttömuotoja yhdistellen. – Suurin erimielisyys kohdistuu hakkuiden lisäämiseen, metsien talouspainotteiseen käyttöön ja avohakkuisiin. Enemmistön, myös metsänomistajien, mielestä avohakkuiden kokoa ja määrää tulisi vähentää niiden maisemahaittojen takia. Avohakkuut sopivat myös mielikuvapolitiikan välineiksi, kun niitä mediassa näytetään.

– Tieto metsistä ja asenne niiden käyttöön riippuu myös siitä, omistaako metsää ja onko sillä vastaajalle taloudellista merkitystä. Kriittisimmin metsien käyttöön suhtautuvat pääkaupunkiseudulla asuvat vihreitä tai vasemmistoliittoa äänestävät nuoret naiset. Vaikka vasemmistoliittoa voi pitää ennen duunaripuolueena, nyt se näyttäytyy enemmän intellektuellien ja akateemisen väen liikkeenä. Maakunnissa asuva keskustaan ja oikeistopuolueita äänestävä varttuneempi väki ymmärtää metsien talouskäyttöä eniten. Sosialidemokraattien kannattajien keskuudessa on sekä suojeluarvoja korostavia että metsäteollisuuden ymmärtäjiä, sanoo Töyrylä.

Metsiä koskevien perusfaktojen heikko tuntemus on Töyrylän mukaan yllättävää. –Myös metsäkeskustelun vahvaa polarisaatiota voi pitää merkittävänä löytönä, mikä ilmenee suhteessa metsien käsittelyyn. Siinä korostetaan vastakkaisia asioita kuten talouskäyttöä ja suojelua. Tulokset osoittavat myös metsätiedon ja asenteiden jakautumisen maantieteellisesti, poliittisesti ja iän suhteen.

Metsäala jättänyt viestintään tyhjiön

Metsäala on tutkimusten tulosten perustella epäonnistunut viestinnässä. – Kun edes keskeisiä faktoja metsänomistajuudesta ja metsien kasvusta ja puuvarojen riittävyydestä ei ole saatu perille, tulisi sen aktivoida metsäalan ammattilaisia keskusteluun. Kun metsäkeskustelukin kulminoituu arvojen erilaisuuteen, se vaikeuttaa faktojen argumentointia ja viestien perille menoa. Esimerkiksi selkeä enemmistö katsoo, että Suomi on maailman kärkimaita kestävässä metsätaloudessa, mutta 17 prosenttia on toista mieltä.

– Vaikka metsäammattilaisten asiantuntemukseen luotetaan ja heitä halutaan enemmän mukaan keskusteluun, ympäristöihmiset pitävät metsäammattilaisia liikaa metsien talouskäyttöä korostavana ryhmänä. Polarisoitunut keskustelu on johtanut myös ammattilaisten passiivisuuteen, kun pelätään lähteä sosiaalisessa mediassa väittelyyn vastapuolen kanssa. Keskustelussa osataan maalittaminen, mutta kun se osuu omalle kohdalle, sitä ei kestetä.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun metsäalan työnantajat eivät kannusta aktiiviseen viestintään, metsäkeskusteluun on jäänyt asiantuntijatyhjiö, jonka vastapuoli on aktiivisesti osannut hyödyntää niin sosiaalisessa mediassa kuin valtamediassakin. – Kun metsäalan ammattilaisilla on osaamista, se pitää tuoda esille eikä antaa työkaluja ja tilaa vastapuolelle hallita keskustelua.

Tutkimuksen taustaa

Metsämiesten Säätiön Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen tavoitteena oli saada luotettava ja puolueeton kuva siitä, mitä tietoa ja ajatuksia kansalaisilla ja metsänomistajilla on metsäammattilaisista ja metsien käsittelystä. Vastaajista kolmannes oli Helsinki-Uusimaa alueelta. Joka kymmenes vastaajista omisti metsää ja vain kolmannes oli asioinut metsäammattilaisen kanssa.

Markku Laukkanen
markku.laukkanen@audiomedia.fi