Huhtikuussa 2022 Youtubeen ladattiin video, jossa iäkäs nainen tervehtii ukrainalaisia sotilaita Neuvostoliiton lippua heiluttaen. Sotilaat ottavat lipun pois ja astuvat sen päälle. Nainen sanoo venäjäksi: ”Vanhempani kuolivat tuon lipun vuoksi, ja nyt te astutte sen päälle”. Video nousi hyvin nopeasti viraaliksi ilmiöksi. Naisesta tehtiin symboli, “Babushka Z”, joka esiintyi myös sosiaalisen median ulkopuolella, piirroksissa, muraaleissa ja patsaissa. Häntä käytettiin oikeuttamaan Venäjän sotatoimia ja tukemaan venäläistä versiota sodan legitiimiydestä.

Väitöskirjatutkija Marja Lönnroth-Olin sekä Satu Venäläinen, Rusten Menard, Teemu Pauha ja Inga Jasinskaja-Lahti ovat tarkastelleet artikkelissaan sitä, miten sosiaalisen median kansainvälinen yleisö kommentoi tätä naisen ja sotilaan kohtaamista.

Menneisyys saa eri merkityksiä

Videon herättämä keskustelu kertoo Marja Lönnroth-Olinin mukaan ilmiöstä laajemminkin ja näyttää, miten kansakuntaa rakennetaan ikään, sukupuoleen ja etnisyyteen liitettyjen, historiallisten ja kulttuuristen merkityksenantojen kautta.

– Somen keskustelijat hyödyntävät omia versioitaan historiasta, syntyperästä, perinteistä ja sukupolvista oikeuttamaan joko Venäjän hyökkäystä tai Ukrainan puolustamista.

Menneisyys rakentuu toisaalta nostalgisena narratiivina Neuvostoliiton suuruudesta, jossa länsimaalaistuminen nähtiin tuhoisana kansalliselle identiteetille. Tulevaisuuteen suuntautuneessa narratiivissa puolestaan menneisyys näyttäytyy takaperoisena Neuvostoliiton sorron aikakautena, josta halutaan irrottautua.

Kansakunnan puolustaminen nähdään sukupuolittuneena

Sodan kontekstissa naiset on Lönnroth-Olinin mukaan perinteisesti nähty suojeltavina, kansakunnan puhtauden ja sen rajojen symboleina. Toisaalta vastapuolen naisia on demonisoitu, jolloin väkivalta heitä kohtaan on nähty oikeutettuna. Jaot ”meihin” ja ”muihin” sekä moraalisiin ja moraalittomiin toimijoihin saavatkin siis myös sukupuolitettuja merkityksiä.

– Venäjän hyökkäystä puolustavat kommentit esittävät naiset sekä heikkoina ja suojelua kaipaavina että myös kansakunnan äiteinä tai jopa kansakunnan taisteluhalun symbolina. Tällöin ukrainalaiset sotilaat esitetään joko pelkureina tai kunniattomina ja siten vajavaisina sotilaina, sanoo Lönnroth-Olin.

Ukrainan puolustusta kannattavat kommentit taas esittävät naisen vanhana ihmisenä, joka on jäänyt jumiin menneeseen eikä siten ole vakavasti otettava toimija, mutta toisaalta myös kansakunnan petturina. Näissä kommenteissa ukrainalaiset sotilaat näyttäytyvät sankarillisena, tulevaisuuteen katsovana sukupolvena.

Ensimmäinen somesota

Ukrainan sotaa on Lönnroth-Olinin mukaan kutsuttu ensimmäiseksi sosiaalisen median sodaksi.

– Sota on tullut sosiaalisen median myötä lähelle. Some mahdollistaa myös valheellisen tai vääristyneen  tiedon ja propagandan levityksen, mistä yleisö on tullut entistä tietoisemmaksi. On tärkeää näyttää, miten näissä keskusteluissa pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin ja perustelemaan omaa kantaa.

Sosiaalisen median yleisö oikeuttaa tai vastustaa Ukrainan sotaa nojautuen erilaisiin ikään, sukupuoleen ja etnisyyteen liittyviin merkityksenantoihin. Tällä tavoin se ylläpitää perinteisiä tapoja rakentaa kansakuntia ja niiden rajoja tällaisten intersektionaalisten kategorisointien avulla.

– On tärkeää tarkastella kriittisesti verkossa kiertävää puhetta, sillä se vaikuttaa ihmisten näkemyksiin paitsi sodasta ja sen oikeutuksesta, myös siitä, mitä pidetään totena.