Tutkimus: Innovaattorit ovat hyväosaisia miehiä – johtaa heikompaan naisten tuotteiden kehitykseen ja heikentää talouskasvua

Useimmat innovaattorit ovat miehiä, joilla on etuoikeutettu tausta. Mihin suuntaan tämä vie innovaatioita, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n johtava tutkija Elias Einiö? 

”Innovaattorit luovat todennäköisemmin tuotteita henkilöille, joilla on sama sukupuoli, sosioekonominen asema ja ikä kuin innovaattoreilla itsellään. Innovaattorien ja kuluttajien välillä vallitsee voimakas homofilia eli samankaltaisuus. Sosiaalinen tausta ohjaa innovaattoreita kehittelemään omalle vertaisryhmälleen tärkeitä keksintöjä. Näin tapahtuu myös riippumatta toiminnan taloudellisista kannustimista”, Elias Einiö kuvailee. 

Tutkimustulokset käyvät ilmi VATT:n juuri julkaistusta tutkimusraportista Social Push and the Direction of Innovation. Tutkimuksessa on käytetty aineistoja Suomesta ja Yhdysvalloista. Raportin tekijät ovat Elias Einiö, Josh Feng Utahin yliopistosta ja Xavier Jaravel London School of Economicsista. 

Naisten ja miesten elinkustannusero lähes 20 prosenttia

Tutkimuksessa kuvatulla ”sosiaalisen työnnön” ilmiöllä on suuria vaikutuksia myös naisten ja miesten väliseen taloudelliseen tasa-arvoon ja talouskasvuun. 

”Epätasa-arvoisella pääsyllä innovaattoriuralle on suuri vaikutus. Sen seurauksena erityisesti naisille tarkoitettujen tuotteiden kehittäminen on hitaampaa. Tämä voi käytännössä tarkoittaa sitä, että naisten tuotteet ovat huonompia, kalliimpia tai niitä ei ole. Tämä voimistaa entisestään sukupuolten välistä taloudellista eriarvoisuutta, jonka tunnetumpi osa on sukupuolten välinen palkkaero”, Elias Einiö sanoo. 

Tutkimuksessa arvioidaan, että innovaatioiden epäsuhta tuottaa 18,7 prosentin elinkustannuseron naisten ja miesten välillä.  Tämä on samaa suuruusluokkaa kuin noin 16 prosentin palkkaero. ”Innovaatioiden kohdentuminen miesvaltaisille kuluttajamarkkinoille kaksinkertaistaa sukupuolten välisen taloudellisen epätasa-arvon”, toteaa Einiö. 

Naisten panos innovaatiotoimintaan ja hyötyminen uusista keksinnöistä jäävät huomattavasti miehiä vähäisemmiksi. Einiön mukaan naisten innovaatiouralle pääsyn esteiden vähentäminen tulisikin ottaa tärkeäksi politiikkatavoitteeksi: 

”Esimerkiksi älypuhelinsovelluksilla, joiden kehittämisessä on ollut mukana ainakin yksi nainen, on 20 prosenttia enemmän naiskäyttäjiä kuin pelkästään miesyrittäjien kehittämillä sovelluksilla.”

“Parhaat kyvyt eivät ole innovaatiotoiminnan käytössä”

Tutkimuksessa hyödynnetään suuria aineistoja, jotka on muodostettu yhdistämällä kattavia kulutus- ja yritystietoja patenttihakemuksiin ja yrittäjiin. Tutkijat tarkastelivat innovaattorien ja kuluttajien samankaltaisuutta sekä yksittäisillä toimialoilla että toimialat edustavasti kattavissa aineistoissa. 

”Tutkimuksemme osoitti myös, että varakkaasta taustasta tulevat keksijät palvelevat todennäköisemmin rikkaita kuluttajia. Suomessa innovaattorien korkeakouluopintojen aikaisten kurssikavereiden sosioekonominen tausta vaikutti myös siihen, millaisia keksintöjä he tekevät myöhemmin.” 

Innovaattorien ja kuluttajien välisellä samankaltaisuudella on myös suuri makrotaloudellinen merkitys. 

”Innovaattoriurien miesvaltaisuus tarkoittaa, että liian suuri osuus lahjakkaista naisista ei päädy alalle.  Tämän seurauksen parhaat kyvyt eivät ole innovaatiotoiminnan käytössä, mikä hidastaa tuottavuuskasvua. Tuloksemme on samansuuntainen aiemman taloustieteellisen tutkimuksen kanssa, joka osoittaa, että lahjakkuuksien paremmalla kohdentamisella voidaan lisätä talouskasvua”, Elias Einiö sanoo. 

Tutkimuksessaan Einiö kollegoineen laajentaa taloustieteessä tunnettua Romerin kasvuteoriaa sisällyttämällä teoreettiseen malliin erilaisia kuluttaja- ja innovaattoriryhmiä. 

”Yhteenvetona voi todeta, että naisten osuuden lisääminen innovaatiotoiminnassa tuottaa kaksinkertaiset hyödyt, koska se lisää talouskasvua ja samalla vähentää taloudellista epätasa-arvoa.”