Hanne Appelqvist Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtoon

Hanne Appelqvist on toiminut tutkijakollegiumin väliaikaisena johtajana 15.8.2023 alkaen. Aiemmin hän toimi tutkijakollegiumin varajohtajana vuodesta 2019 alkaen. 

Appelqvist on koulutukseltaan filosofi ja tutkinut ennen kaikkea filosofian historiaa ja filosofista estetiikkaa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2007 Columbia Universityssa New Yorkissa filosofiasta, jonka jälkeen hän on ollut tutkijana useissa Suomen Akatemian tutkimusprojekteissa.

– Iso muutos urallani tapahtui, kun minut valittiin tutkijakollegiumin varajohtajaksi vuonna 2019, Appelqvist kertoo.  – En tuolloin ensi alkuun osannut ajatella, että akateeminen johtaminen olisi itselleni luontevaa, koska olin tottunut ajattelemaan itseäni ennen kaikkea tutkijana. Toisaalta työn hallinnolliseenkin puoleen oli helppo motivoitua, koska siten on mahdollista edistää kollegiumin varsinaista tavoitetta tarjota aikaa ja tilaa tutkijoiden omasta uteliaisuudestaan kumpuavaan tutkimukseen.

Viiden vuoden varajohtajan pestin aikana Appelqvist pääsi perehtymään kollegiumin toimintaan perinpohjaisesti. Tuntemus vapauttaa aikaa ajatella uusia tapoja kehittää yksikköä edelleen.

Appelqvist täyttää kirkkaasti johtajan saappaat   

Valinnasta vastanneen valmisteluryhmän mukaan, puheenjohtajanaan vararehtori Hanna Snellman, ja tutkijakollegiumin johtokunnan mukaan Appelqvist on osoittanut olevansa erittäin pätevä ja innostunut tehtävästä. Hänellä on myös realistinen näkemys tutkijakollegiumin haasteista nyky-yhteiskunnassa. Valitsijat arvostivat hänen ongelmanratkaisukykyään ja kykyään perustella ratkaisujaan.

Hanne Appelqvist osaa kannustaa tutkijoita ja alaisiaan rakentavasti. Hän on yhteistyökykyinen ja vuorovaikutustaitoinen. Valitsijoiden mukaan hänen visionsa tutkijakollegiumista sopii hyvin yhteen Helsingin yliopiston strategian kanssa.

Appelqvist on ensimmäinen viisivuotiskaudelle valittu nainen.

– Ottamatta kantaa yksittäisiin rekrytointeihin, jotka mielestäni pitäisi ratkaista akateemisten meriittien pohjalta, on selvää, että suomalaisessa yliopistomaailmassa johtopaikat ovat edelleen voittopuolisesti miesten hallussa, uusi johtaja sanoo. – Useat niin kansainväliset kuin kotimaisetkin kollegat ovatkin ilmaisseet ilonsa siitä, että tämän prosessin lopputuloksena tehtävään valittiin nainen.

- Olen itse kiitollinen mahdollisuudesta jatkaa työtä kollegiumissa, jonka tavoitteisiin olen syvästi sitoutunut. Minua ovat myös koskettaneet tutkijoiltamme ja alumneilta tulleet viestit, joista kuultaa kiitollisuus mahdollisuudesta keskittyä tutkimukseen kollegium-kauden aikana. Tämä on paradoksaalista, koska tutkimuksen pitäisi tietysti olla tutkijan työn ytimessä.

Appelqvistin mukaan opetukseen, hallintoon, ja ulkoisen rahoituksen hankkimiseen liittyvät paineet johtavat usein tilanteeseen, jossa opetuksen perustana olevaan tutkimukseen ei olekaan riittävästi aikaa.

- On hienoa työskennellä yksikössä, jonka päämäärä on mahdollistaa urallaan ansioituneiden ja lupaavimpien nuorten tutkijoiden työ oman akateemisen intohimonsa kimpussa.

Appelqvistin mukaan kollegiumin johdon tärkein tehtävä on puolustaa akateemista vapautta, minkä hän ei toisaalta usko olevan aina yksinkertaista.

– Kannan huolta vapaan tutkimuksen asemasta, johon kohdistuu paineita monelta suunnalta – niin poliittisten päättäjien taholta kuin yliopistomaailman sisältäkin. Esimerkiksi varsin suuri osa tutkimusrahoituksesta on suunnattu strategisesti tärkeinä pidettyihin ja ajankohtaisiin kysymyksiin.

- Oma kokemukseni on, että tutkijat kyllä tarttuvat ajankohtaisiin kysymyksiin joka tapauksessa, mutta jotta meillä olisi välineitä käsitellä näitä kysymyksiä oivaltavalla ja uraauurtavalla tavalla, teoreettisen ymmärryksen perustan pitäisi olla kunnossa. Ja tämä edellyttää perustutkimusta sellaisistakin teemoista, joiden välitön sovellettavuus ei ole ilmeistä.

Yhteisöllisyys ja keskinäinen arvostus näkyvät tutkijakollegiumissa

Yksi tutkijakollegiumin hienoimmista piirteistä on Appelqvistin mielestä tutkijoiden välillä vallitseva yhteisöllisyys ja keskinäisen arvostuksen ja kannustamisen henki, mikä näkyy myös kollegiumin loistavissa tuloksissa yliopiston työhyvinvointikyselyissä.

– Vuoden aikana tutkijayhteisö hitsautuu vähitellen yhteen. Koska jokaisen tutkijan projektille omistetaan vähintään yksi seminaarikerta, tulevat ihmiset keskenään tutuiksi paitsi sosiaalisesti myös akateemisesti. Näin syntyvä tutkijoiden välinen luottamus puolestaan mahdollistaa avoimen, kriittisen ja ajoittain räiskyvänkin keskustelun esimerkiksi viikkoseminaarissamme. Seminaarimme ovatkin akateemista keskustelua parhaimmillaan eri aloja ja eri uravaiheita edustavien, mutta keskenään tasaveroisten keskustelukumppanien kesken.

Tutkijakollegium on myös huomattavan kansainvälinen yksikkö. Tällä hetkellä lähes 80 prosenttia tutkijoista on kotoisin muualta kuin Suomesta.

– On kuitenkin myönnettävä, että globaali pohjoinen on edelleen varsin vahvasti edustettu joidenkin muiden maantieteellisten alueiden kustannuksella.

Appelqvistin tarkoituksena on etsiä keinoja, joilla voidaan ottaa Helsingin yliopiston inklusiivisuuteen ja diversiteettiin liittyvät tavoitteet entistä paremmin huomioon.

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta

Appelqvistin mukaan yliopiston ensisijainen tehtävä on varmistaa laaja-alainen tutkimukseen perustuva ja itseään korjaava tieto- ja taitovaranto ja siirtää tätä osaamista tuleville sukupolville.

- Tutkijat eivät pyri pelkästään löytämään ratkaisuja yhteiskunnan ja ympäristön viheliäisiin ongelmiin, vaan kriittisen ajattelun taito, ymmärrys ja tieto maailmasta ovat itsekin arvoja, joita on vaalittava.

– Princetonissa sijaitsevan ensimmäisen IASin johtaja Abraham Flexner huomautti jo 1930-luvulla osuvasti, että vaikka tällainen puhtaasti akateemiseen uteliaisuuteen perustuva projekti saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa hyödyttömältä, on sillä historian kuluessa ollut arvaamattoman hyviä vaikutuksia, Appelqvist kertoo. – Emme nimittäin voi ennustaa, millaisia haasteita tulevaisuus tuo tullessaan ja mikä tutkimuskohde nousee ratkaisevaan rooliin niitä ratkottaessa. Alun perin marginaalinen tutkimusprojekti saattaa yhdessä yössä nousta ratkaisevan tärkeäksi. On oleellista ymmärtää, että akateemisen tutkimuksen aikaperspektiivi ja kulloinkin yhteiskunnassa pinnalla olevien pulmien aikaperspektiivi eivät aina kulje käsi kädessä. Tästä syystä tutkimukselle pitäisi antaa mahdollisuus noudattaa omaa, itseään korjaavaa ja moniäänistä kulkuaan.

Miten Wittgenstein liittyy tähän kaikkeen?

Appelqvist toimii myös Pohjoismaisen Wittgenstein-seuran puheenjohtajana. Kysyttäessä miten Wittgenstein liittyy tähän kaikkeen, Appelqvist kertoo Wittgensteinin ajatelleen Immanuel Kantin tavoin, että luonnontieteellinen ja ihmistieteellinen tutkimus ovat luonteeltaan hieman erilaisia hankkeita ja pyrki omassa filosofisessa työssään selventämään jälkimmäisen erityislaatuisuutta. Kun luonnontieteet pyrkivät selittämään ja ennustamaan luonnon tapahtumia, on jälkimmäisen tavoitteena lisätä ymmärrystä ihmisten toiminnasta, kielestä ja kulttuurista. Olipa Kantin ja Wittgensteinin ajatuksista mitä mieltä hyvänsä, tarjoavat ne Appelqvistin mukaan hedelmällisen näkökulman pohdittaessa humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kenttää kokonaisuudessaan.

Hanne Appelqvist 

Hanne Appelvist (Ph.D. 2007, Columbia University) on teoreettisen filosofian dosentti Helsingin ja Turun yliopistoissa. Hän on toiminut tutkijakollegiumin varajohtaja vuodesta 2019 ja väliaikaisena johtajana elokuusta 2023 alkaen. Appelqvistin oma tutkimus koskee filosofian historiaa ja filosofista estetiikkaa. Hän on Estetika: the European Journal of Aesthetics -lehden päätoimittaja ja Pohjoismaisen Wittgenstein-seuran puheenjohtaja.

Institute for Advanced Study

Institute for Advanced Study (IAS) on kansainvälinen tutkimusinstituutin malli, joka nojaa 1930 Princetoniin perustetun Institute for Advanced Study:n esimerkkiin. IASien perusarvoihin kuuluu akateemisen vapauden ja uteliaisuuslähtöisen perustutkimuksen edistäminen ja suojeleminen. Useimmat IASit pyrkivät myös edistämään monitieteistä ja tieteidenvälistä yhteistyötä. Tällä hetkellä maailmassa on noin 150 IASia. Helsingin yliopiston tutkijakollegium perustettiin vuonna 2001 Helsingin yliopiston itsenäiseksi humanistis-yhteiskuntatieteelliseksi instituutiksi. Tutkijakollegium on ollut Network of European Institutes for Advanced Study (Netias) -verkoston jäsen sen perustamisvuodesta 2004 saakka.

Yhteystiedot:

Hanne Appelqvist, hanne.appelqvist@helsinki.fi, 050 4725 708