Joulun taikaa ja lumen lumoa kirjallisuuden inspiroimissa kakuissa

(Kirjoitus on julkaistu Kustantamon kuulumisia -blogissa 14.12.2023.)

Olen kesäihminen jokaista soluani myöten. Kun aloin tehdä esikoiskirjaani Kakkuja salaisesta puutarhasta, ajatuksenani oli aluksi kuvata suunnilleen kaikki kirjani kakut kesäisessä luonnossa. Mikä olisi ihanampi tausta kakuilleni kuin viheriöivä ja kukkiva luonto?

Suunnitelmat kuitenkin usein muuttuvat ja pian huomasin, että kesä on ensinnäkin liian lyhyt ja että ehkä jotkut tarinat vaativat kakkuja ja kuvia, joissa on toisenlainen tunnelma kuin viheriöivässä kesässä. Pikkuhiljaa kuvausprosessin edetessä huomasin myös sen, että Suomen vaihtuvat vuodenajat tarjoavat monenlaisia houkuttelevia ja upeita miljöitä kakuilleni ja niiden välittämien tarinoiden tunnelmille.

Kyseessä ei nimittäin ole mikä tahansa kakkukirja, vaan luova kirjallisuuden ja kakut yhdistävä tietokirja, jossa esittelen itselleni rakkaita ja tärkeitä klassikkokirjoja sekä taion kakkureseptejä, jotka ovat tavalla tai toisella näiden kirjojen inspiroimia. 

Vaikka suurimman osan kakuista leivoin ja kuvasin kesällä ja erityisesti kesäkuussa, kirjaani hiipi pikkuhiljaa kakkuja jokaiselta vuodenajalta. Vuodenajoista rakentuikin kustannustoimitusvaiheessa kirjan selkäranka ja rakenne: kirja jäsentyy vuodenaikojen mukaan, alkaen keväästä ja edeten kesän ja syksyn kautta talveen.

23 kirjallista kakkureseptiä esittelevässä teoksessani on neljä reseptiä, jotka olen kuvannut talvella, lumisissa maisemissa. Ja luntahan täällä Etelä-Savon metsissä usein riittää, aivan toisella tavalla kuin synnyinkaupungissani Turussa.

Näistä talvikakuista kaksi on joulukakkuja, jotka liittyvät jouluisiin tarinoihin ja joihin olen yrittänyt taikoa sekä joulun makua että tunnelmaa. Toinen perustuu Louisa May Alcottin Pikku naisia I -teokseen, tyttökirjallisuuden suurklassikkoon, joka alkaa joulukuvauksella ja päättyy seuraavan vuoden jouluun, minkä vuoksi kirja on mielestäni mainiota joululukemista. Toinen perustuu Maja Lunden kirjoittamaan ja Lisa Aisaton kuvittamaan jouluiseen lastenromaaniin Lumisisko, joka käsittelee surua, siitä toipumista sekä joulun lumoa ja tärkeyttä lapselle.

Olen jälkikäteen miettinyt, mitä ihmeellistä joulun taikaa oli ilmassa, kun kuvasin näitä kakkuja, sillä koko kuvausprojektini onnistuneimmat ja lumoavimmat kuvat olen omasta mielestäni saanut juuri näistä joulukakuista, Pikku naisten joulukakusta sekä Aaton jouluisten tuoksujen kakusta.

Siitä en ole ihan varma, miten vahvasti onnistuminen välittyy kirjani lukijoille asti: kirjaani selaava lukija näkee 1–3 onnistuneinta otosta yhdestä kakusta, jotka taittajani Annukka Mäkijärvi on valinnut ja sommitellut minun toimittamastani parhaimpien kuvien valikoimasta. Sen sijaan kun itse selaan tietokoneeni kakkukuvakansiota, jossa on useita tuhansia kirjaani varten ottamiani kuvia, minulle käy selväksi, että jotain ihmeellistä joulun taikaa taltioitui juuri kahden joulukakkuni kuviin. Onnistuneita ja toinen toistaan kauniimpia ja lumoavimpia otoksia on lukuisia. Ja miten ihmeelliseltä ja kauniilta lumi näyttää näissä kuvissa!

Senkin opin kuvausprojektini aikana, että vaikka lunta olisi paljon, se ei aina ja kaikissa säätiloissa asettaudu metsään ja puihin juuri kuvaajan haluamalla tavalla. Tarvitaan juuri otollinen säätila, että esimerkiksi kuuset pukeutuvat kauniiseen ja valkeaan talviasuun. Seuraavana päivänä, kun lämpömittari liikahtaa uuteen asentoon tai raju tuuli tutisuttaa puita, saattavat puut ravistella talviasun alas harteiltaan.

Sinä päivänä, kun kuvasin Pikku naisten joulukakkua puutarhamme laidalla sijaitsevassa koivikossa, jossa kasvaa myös nuorempia kuusia, luontoäiti oli suotuisalla tuulella. Kuuset olivat kääriytyneet paksuun ja muhkeaan lumihuopaan, ja jouluisiin kuviini taltioitunut tunnelma oli kuin postikortista. Sattumoisin olin myös saanut juuri sinä päivänä kinuskista aivan täydellisen muotoiset valumat kakkuun. En itse asiassa muista, että olisin milloinkaan muulloin saanut aikaan niin kauniita kinuskivalumia, vaikka olen kokenut kinuskinkeittäjä. Muhkealumiset kuuset sekä muhkeana valuva kinuski näyttävät puhuvan kuvissa samaa muotokieltä.

Hieman myöhemmin samana talvena kuvasin Lumisisko-kirjan inspiroimaa Aaton jouluisten tuoksujen kakkua samassa miljöössä. Silloinkin oli valkeat kinokset ja lumiset puut, mutta ihmeellisin asia tapahtui, kun olin jo hetken kuvannut kakkuani: taivas avautui ja pieniä hentoja lumihiutaleita leijaili alas kakkuni päälle. Tuntui kuin Lumisisko-kirjan luminen ja taianomainen tunnelma olisi muuttunut todeksi.  Hiutaleet asettautuivat kakkuni päälle koristeeksi ja ikuistuivat myös kuviini. Näin upeita ja ainutlaatuisia koristeita ei olekaan sitä ennen eikä sen jälkeen ollut yhdenkään kakkuni päällä.



En myöskään muista, että olisin ikinä aiemmin erottanut lumihiutaleiden kaunista ja herkkää muotoa niin selvästi kuin tuona hetkenä. Näin lumihiutaleet jokaista sakaraa myöden, ja sain omin silmin huomata sen, mistä olin kuullut puhuttavan: jokainen lumihiutale on ainutlaatuinen yksilö ja jokaisen hiutaleen kauneus on lumoavaa ihan omalla tavallaan. Kohta lunta satoi lisää ja se kinostui kakun päälle keveäksi kerrokseksi. Sekin näytti viehättävältä ja räpsin lisää kuvia, vaikka samalla lumihiutaleiden muoto hukkui valkeaan massaan. 

Kirjaani päätyi yksi kuva, josta tarkkasilmäinen lukija voi ihailla lumihiutaleiden kaunista muotoa ja jopa vertailla eri muotoisia sakaroita. Kuva löytyy kirjasta sivulta 152, ja lisäksi se on tässä (Aaton jouluisten tuoksujen kakku). 

Aikuisena harvemmin tavoittaa sellaista joulun taikaa kuin lapsena, mutta nämä kaksi esikoiskirjani jouluista kuvaushetkeä säilyvät mielessäni taianomaisina joulutunnelmamuistoina. Ja mikä parasta: voin aina palata niihin hetkiin avaamalla oman kirjani. Joulussa ja lumessa voi todella olla taikaa. Tarvitaan vain otollinen hetki sen elämiseen ja kokemiseen.

Toivon blogin lukijoiden tavoittavan ripauksen joulun taikaa tämän postauksen kuvien kautta. Jos haluat loihtia omaan joulupöytään Pikku naisten joulukakun tai Aaton jouluisten tuoksujen kakun, kehotan hankkimaan käsiisi kirjani Kakkuja salaisesta puutarhasta. 



Ja jos sinun lähipiiristäsi löytyy kirjallisuuden ystävä tai leivonnan ystävä, jolle on joululahja vielä hankkimatta, tässä pieni tonttuvinkki: Kakkuja salaisesta puutarhasta on ollut erityisen suosittu lahjakirja. Varsinkin kesän juhliin sitä ostettiin paljon. Yksi syy siihen taitaa olla kirjan kauniit kuvat. Olen muuten kuvannut ne kaikki ulkona luonnon helmassa tai puutarhassa.

Anna Pölkki