EKP:n toimet uhkaavat Eurooppaa ja eritoten Suomea – puheet ja teot muistuttavat finanssikriisin ajoista

Yhdysvaltain keskuspankki Fed on lausunnoissaan painottanut, että rahapolitiikka löyhtyy pian olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Vastaavia lausuntoja ei Euroopan keskuspankin (EKP) suunnalta kuulu, vaikka inflaatio on jäähtynyt vauhdilla jo keväästä.

Tilanne tuo huolestuttavasti mieleen EKP:n toiminnan aiempien talouskriisien aikaan. 

Heinäkuussa 2008 öljyn ja elintarvikkeiden hinnannousu pelästytti Euroopan keskuspankin (EKP), jonka pääjohtaja Jean-Claude Trichet päätti nostaa ohjauskorkoa. Tämä huojensi eritoten inflaatiokammoisia saksalaisia.

Päätös oli hätiköity. Talouskriisi oli jo käynnissä ja öljyn hintapiikki aiheutui pääosin markkinaspekulaattoreista. Investointipankki Lehman Brothersin kellahdus kaatoi maailmantalouden hetkessä. 

Samalla inflaatio keikahti deflaatioksi ja EKP:n oli pudotettava ohjauskorko uudelleen talouden pelastamiseksi. 

EKP toisti saman virheen heti perään 2011, kun elvytetyn maailmantalouden inflaatio nykäisi hieman päälle kahden prosentin. Ohjauskorko nostettiin äkkiä, mikä pahensi euroalueen huteraa tilannetta entisestään. Nyt sama kuvio näyttäisi toistuvan kolmanteen kertaan.

Fedin rahapolitiikka oli talouskriisin aikaan maltillisempaa. Atlantin takana ohjauskorko pidettiin nollassa siihen asti, että talouden kriisiolot väistyivät. Se osoittautui oikeaksi päätökseksi.

Erityisen hankala tilanne suomalaisille

Sijoitussivusto Pörssihaukan päätoimittaja Heikki Ikonen arvioi, että korkealla pysyvät korot satuttavat eritoten rakennus- ja vientiteollisuutta, joilla on iso merkitys Suomen taloudelle.

Viimeisen 12 kuukauden aikana konkurssiin on haettu 3 293 yritystä, mikä on suurin määrä 25 vuoteen. Kalliin rahan vaikutus voi pahentaa tilannetta entisestään, joskin viiveellä. Vastaava konkurssiaalto koettiin Suomessa viimeksi 90-luvulla. 

EKP perustelee toimiaan ensi vuonna voimaan astuvilla palkankorotuksilla, joiden pelätään kiihdyttävän inflaatiota. Historiallisesti taantumien luoma työttömyyden kasvu kuitenkin leikkaa kokonaiskysyntää ja siten inflaatiota. 

Tähän EKP ei toimiensa perusteella usko.

Juurisyyt kantavat maailmansotien aikaan

Inflaatioon keskittyvällä EKP:lla ei ole työllisyyteen liittyviä velvoitteita toisin kuin Yhdysvaltain keskuspankilla. Se vaikuttaa ratkaisevasti sen tavoitteisiin ja poliittisiin linjauksiin.

Ikosen mukaan EKP:n linja periytyy etupäässä Saksan Bundesbankilta. Sitä ohjaa trauma 1920-luvun hyperinflaatiosta, joka kasvatti natsien suosiota.

Kuitenkin Hitlerin noustessa valtaan 1930-luvun alussa Saksaa ravisteli jo globaali lama, ei enää hyperinflaatio. Taantumat ja ääriliikkeiden suosio kulkevat edelleen käsi kädessä.

Ilmiö on nähty myös viime vuosien Euroopassa. Tätä kehityssuuntaa EKP:n vanhakantainen, vain inflaatioon keskittyvä linja voi pahentaa.

Korjausliike voi jäädä haaveeksi, sillä myös edelliset virheet olivat ehkäistävissä, Ikonen varoittelee. Kuten aiemmissa kriiseissä, EKP tuijottaa inflaatiota talouden indikaattorien huutaessa punaisena.