Uudet valvontamenetelmät johtavat verkkoyhtiöiden velkaantumiseen ja vaarantavat investoinnit

Energiaviraston uudet verkkoyhtiöiden valvontamenetelmät vuosille 2024–2031 tulivat voimaan vuoden alussa. Uudet valvontamenetelmät pienentävät sähköverkkoyhtiöiden sallittua liikevaihtoa etenkin pitkällä aikavälillä.

"Sallittua liikevaihtoa kuristetaan samalla, kun verkkotoiminnan kustannukset ovat kasvaneet ja verkkoihin tulisi investoida merkittävästi yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseksi. Tämä yhtälö ei täsmää", toteaa Energiateollisuuden johtava asiantuntija Ina Lehto.

Sallitun liikevaihdon pieneneminen ja kustannusten yhtäaikainen nousu johtaa väistämättä tarpeeseen supistaa toimintaa, mikä näkyy suoraan verkkoyhtiöiden investointikyvyssä ja toimintaedellytyksissä. Osa yhtiöistä on jo kertonut joutuvansa leikkaamaan suunnitelluista investoinneistaan.

Investointien hidastuminen vaikuttaa suoraan huoltovarmuuden vahvistamiseen ja puhtaan siirtymän hankkeisiin. Se näkyy välittömästi verkonrakennustöiden vähenemisenä, mikä vaikuttaa myös kunnossapitoresursseihin ja heikentää sähköjen palauttamista häiriötilanteissa. Pitkällä aikavälillä vaikutus näkyy verkkojen korjausvelan kasvuna, mikä tarkoittaa, että verkot eivät kykene vastaamaan sähköistyvän yhteiskunnan, kaupunkien ja teollisuuden kehittyviin tarpeisiin. Myös työ sähkökatkojen vähentämiseksi on vielä kesken useassa haja-asutusalueella toimivassa verkkoyhtiössä. Investointien vaikeutuminen tarkoittaa, että haja-asutusalueiden sähkönjakelun varmuutta ei saada parannettua aiempien suunnitelmien mukaisesti, mikä vahvistaa alueellista eriarvoistumista.

Uusilla valvontamenetelmillä verkkoyhtiöiden tulorahoitus kattaa entistä pienemmän osan toiminnan kustannuksista. Tämä tarkoittaa verkkoyhtiöille jatkuvasti kasvavaa velkaantumista. Samalla rahoituksen saatavuus vaikeutuu ja rahoituksen kustannukset kasvavat, kun yhtiöiden maksukyky heikkenee. Muutokset valvontamenetelmiin vaikuttavat negatiivisesti myös verkkoinvestointien houkuttelevuuteen sijoituskohteena. Verkkoyhtiöitä omistavat muun muassa kunnat ja kaupungit sekä suomalaiset ja ulkomaalaiset eläkeyhtiöt.

Osasta investointeja uusi valvontamalli tekee jopa kannattamattomia.

"Miten verkkoyhtiöiden tulisi rahoittaa tällaiset kannattamattomiksi muuttuneet investoinnit?" Lehto kysyy.

Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä verkkojen kehittämiseksi, mikä on yksi syistä, miksi meillä on erinomaiset edellytykset olla puhtaan siirtymän ja energiamurroksen voittajamaita. Samalla sähköverkkopalvelun hinta suhteutettuna asiakaskohtaiseen verkon määrään on Suomessa Euroopan alimpia. Uudet valvontamenetelmät vaarantavat tämän kehityksen.

"Huoleni on, että havahdumme liian myöhään verkkojen tilan heikentymiseen. Verkkojen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Jos korjausvelkaa päästetään syntymään, sitä ei korjata hetkessä. Valvontamenetelmien merkitys mahdollistajana tai jarruttajana on kriittisen tärkeä", Lehto sanoo.

Valvontamenetelmäkeskustelussa käytettyjä termejä:

• Regulaatio: Regulaation tarkoituksena on varmistaa, että verkkopalvelut ovat kaikkien verkon käyttäjien saatavilla sovitun laatuisina, tasapuolisesti ja kohtuuhintaan: Suomessa Energiavirasto toimii kansallisena regulaattorina.
• Valvontajakso: Energiavirasto valvoo verkkoyhtiöiden hinnoittelua kokonaisuutena neljän vuoden jaksoissa. Seuraava jakso kattaa vuodet 2024–2027.
• Valvontamenetelmät: Energiavirasto vahvistaa etukäteen kahdeksaksi vuodeksi (=kahden valvontajakson ajaksi) verkkoyhtiöille valvontamenetelmät. Valvontamenetelmillä määritetään verkkotoiminnalle yhtiökohtainen sallittu liikevaihto.