SuPerin Silja Paavola Kansallisena lähihoitajapäivänä 27.1.: Lähihoitaja ansaitsee palkkansa ja arvostuksensa yhteiskunnan tuottavana jäsenenä

Lähihoitajien ammattikunnan esiversio syntyi tarpeeseen, kun vuonna 1941, jatkosodan toisena päivänä Suomen Punaisen Ristin apusisarjärjestö perustettiin täyttämään työvoimavajetta hoitoalalla. Kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin lähihoitajien tarve ja rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on yhä kriittinen.

Lähihoitajan laaja-alainen koulutus mahdollistaa hoitajien sijoittumisen monipuolisesti sosiaali- ja terveydenhoidon kentälle samoin kuin kasvatuksen pariin. Lähihoitajien ammattitaito perustuu vaativan koulutuksen lisäksi hyviin vuorovaikutustaitoihin ja ammatilliseen etiikkaan.

– Lähihoitajan ammattitaito on väline hyvinvointiin, menestykseen ja jopa kukoistukseen elämän alku- ja loppuvaiheessa yksilön ja yhteiskunnan tasolla, sanoo SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola.

Lähihoitajat ammattiryhmänä sijoittuvat erilaisiin hoito- ja kasvatustöihin sekä yksityisen että julkisen sektorin piiriin. He työskentelevät lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten keskuudessa kaikkialla, missä ihmisiä hoidetaan ja autetaan, ja ovat näin ollen aivan keskeisessä roolissa koko yhteiskunnan pyörien pitämisessä liikkeellä.

– Lähihoitaja on se, joka mahdollistaa muiden kansalaisten työssäkäynnin, huomauttaa Paavola. 

Vuosittain juhlittavan Kansallisen lähihoitajapäivän aattona puheenjohtaja heittää haasteen poliitikoille, virkamiehille ja sote-alan asiantuntijoillekin: Lähihoitajan työn merkitys koko yhteiskunnalle on ymmärrettävä nykyistä paremmin.

– Vaikka lähihoitajan koulutus ja ammatti ovat työn monipuolisuuden, haastavuuden ja ihmisläheisyyden vuoksi olleet kauan suosittuja uravalintoja, ei ole kysymys kutsumusammatista, Paavola muistuttaa. – Kansallisena lähihoitajapäivänä on erityisen tärkeää todeta, että myös lähihoitaja ansaitsee palkkansa ja arvostuksensa yhteiskunnan tuottavana jäsenenä.

Kansallista lähihoitajapäivää on vietetty SuPerin aloitteesta vuodesta 2009.