Luonnon monimuotoisuus ja vastuullisuus on huomioitava Suomen ja Afrikan maiden välisessä kaupassa

Suomen suora tuonti Afrikan maista on vielä pientä verrattuna tuontiin muista maista. Suuri osa Afrikassa tuotetuista raaka-aineista ja tuotteista tulee Suomeen EU:n ja muun kansainvälisen kaupan kautta. Afrikan suoran tuonnin osuus Suomen tuonnista oli 0,8 prosenttia vuonna 2020 ja 1,5 prosenttia vuonna 2021 ja EU:n kautta Suomeen tulevasta tuonnista vastaavasti 4,5 ja 5,5 prosenttia.

”Vaikka suora tuonti on pientä, kansainvälisen kaupan arvoketjujen välityksellä suomalaisella ja eurooppalaisella kulutuksella on merkittäviä vaikutuksia ekosysteemeihin Afrikassa, jossa luonnon monimuotoisuus katoaa hälyttävää vauhtia”, korostaa ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Salla Rantala Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Tullin tilastojen mukaan eniten suoraa tuontia euromääräisesti mitattuna on Kongon demokraattisesta tasavallasta. Sieltä on tuotu metalleja 436 miljoonan euron arvosta vuonna 2020 ja 687 miljoonan euron arvosta vuonna 2021. Toiseksi merkittävin tuontimaa on Etelä-Afrikka. Sieltä on tuotu maataloustuotteita, hiiltä, metalleja ja autojen komponentteja vastaavina vuosina 177 miljoonan ja 299 miljoonan euron arvosta. Suoraa tuontia on myös esimerkiksi Egyptistä, Marokosta, Keniasta, Tansaniasta, Tunisiasta, Mauritiukselta, Madagaskarilta ja Etiopiasta.

EU:n lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä tarkastelemaan koko toimitusketjun kestävyyttä

EU on tarttunut kansainvälisissä toimitusketjuissa ilmeneviin vakaviin ympäristö- ja ihmisoikeusongelmiin ja pyrkii lainsäädännöllä edistämään kaupan kestävyyttä. Kesäkuussa voimaan tullut metsäkatoasetus sekä juuri hyväksyttävänä oleva ja julkisuudessakin paljon huomiota saanut yritysvastuudirektiivi velvoittavat myös suomalaisia yrityksiä kansainvälisen kaupan koko arvoketjun kestävyyden huomioon ottamiseen.

“Viimeistään lainsäädännön myötä toimitusketjujen johtamisesta, eli toimittajien valinnasta ja toimitussopimusten sisällöstä, tulee keskeinen osa yrityksen strategista päätöksentekoa. Luontovaikutukset ovat toimitusketjujen johtamisessa nyt uusi huomion kohde”, kertoo Syken erikoistutkija Anu Lähteenmäki-Uutela.

Metsäkatoasetuksen mukaan tuotanto ei saa aiheuttaa metsäkatoa eikä metsän laadullista heikkenemistä. Käytännössä tämä pyritään varmistamaan tuotantopaikan maantieteellisistä koordinaateista, joiden avulla voidaan arvioida metsäkadon riskiä ja toimenpiteitä, joilla metsäkatoa voidaan välttää.

Selvityksessä todetaan kuitenkin myös, että EU:n ottamassa roolissa on vaaransa. Markkinat voivat globaalisti eriytyä niin, että Afrikan vienti suuntautuu entistä enemmän Euroopan ulkopuolelle sellaisiin maihin, joilla on vähemmän vaatimuksia esimerkiksi luontovaikutusten huomioon ottamisesta.

Työkaluja yritysten arvoketjujen kestävyyden parantamiselle on olemassa

Yrityksille on tarjolla työkaluja globaalin luontojalanjäljen arvioimiseksi ja toiminnan ohjaamiseksi luonnon kannalta kestävämpään suuntaan. Työkalut perustuvat muun muassa ympäristö- ja luontojalanjäljen laskentoihin ja elinkaariarviointeihin.

”Yritykset ovat heränneet luonnon monimuotoisuuden merkitykseen taloudelle ja kestävälle kehitykselle”, painottaa erikoistutkija Dalia D’Amato-Pihlman Sykestä, ja jatkaa: ”Kansainvälisen kaupan arvoketjujen läpinäkyvyyden ja luontovaikutusten kohentaminen vaatii kuitenkin yrityksiltä, tuottajilta ja viranomaisilta lisää resursseja, osaamista ja aivan uusia kumppanuuksia.” 

Uusia kumppanuuksia tarvitaan esimerkiksi viranomaisten, eurooppalaisten yritysten ja afrikkalaisten pientuottajien välille. Pientuottajilla ei useinkaan ole voimavaroja esimerkiksi sertifiointeihin. ”Pientuottajien valmiuksia luonnon huomioivaan ja eurooppalaiset kriteerit täyttävään tuotantoon voidaan tukea esimerkiksi kehitysyhteistyön ja kumppanuusohjelmien kautta”, arvioi Salla Rantala.

Keskeinen haaste työkalujen toimivuudelle ja kansainvälisen kaupan arvoketjujen kestävyyden parantamiselle on luotettavan tiedon saanti. ”Tiedon tuotannon ja hallinnan menetelmät sekä tiedon käytettävyys kehittyvät kuitenkin koko ajan. Tutkijoilla on tärkeä rooli siinä, että käyttöön saadaan valjastettua esimerkiksi kaukokartoitusmenetelmiä, kansalaistiedettä ja tekoälyä yhdistäviä lähestymistapoja”, kuvailee Rantala.

Nature-Positive Value Chains for Africa-Finland Trade
Reports of the Finnish Environment Institute 39/2023 (helda.helsinki.fi)

Lisätietoa

Ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Salla Rantala, Suomen ympäristökeskus (Syke)
puh. 0295 251257 (tavoitettavissa ma–to)
etunimi.sukunimi@syke.fi

Erikoistutkija Anu Lähteenmäki-Uutela, Suomen ympäristökeskus (Syke)
puh. 0295 252087
etunimi.sukunimi@syke.fi