Emeritusprofessori Pekka Neittaanmäki sanoo, ettei Suomi hyödynnä tarpeeksi tohtorien osaamista

Opetus- ja kulttuuriministeriö uutisoi vastikään osoittavansa suomalaisille yliopistoille 255 miljoonaa euroa tohtorikoulutuksen uusien käytänteiden pilotointiin. Tavoitteena on parantaa tutkijakoulutuksen avulla suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja kouluttaa aiempaa enemmän huippuosaajia.

Jyväskylän yliopisto on julkaissut viime viikolla emeritusprofessori Pekka Neittaanmäen raportin, jossa hän esittää toimenpiteitä, joiden avulla ministeriön asettamiin tavoitteisiin päästään.

Neittaanmäki tietää mistä puhuu, sillä hänellä on yli 30 vuoden kokemus väitöskirjojen ohjaamisesta ja hän on akateemisen uransa aikana ehtinyt ohjata kaikkiaan 130 väitöskirjaa. Se on erittäin mittava määrä, jopa maailman tasolla tarkasteltuna.

Neittaanmäen mukaan Suomi ei tällä hetkellä täysimääräisesti hyödynnä kouluttamiaan tohtoreita, vaan on tohtorien osaamisen hyödyntämisessä selkeästi muuta Eurooppaa jäljessä.

Ensimmäisenä toimenpiteenä Neittaanmäki palauttaisi korkeatasoisiin julkisiin virkoihin vaatimuksen tohtorintutkinnosta.

– Johtavissa tehtävissä laajojen kokonaisuuksien hallintakyky ja uuden tiedon tuottamiskyky ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. Väitöskirjan tekeminen osoittaa, että henkilöltä löytyvät nämä taidot. Näissä viroissa pitäisikin edellyttää korkeinta mahdollista koulutusta, Neittaanmäki sanoo.

Toiseksi julkisella rahoituksella tehtäviin tutkimushankkeisiin pitäisi palkata tutkijankoulutuksen saaneita henkilöitä. Neittaanmäen mukaan tutkijankoulutuksen saaneiden henkilöiden palkkaaminen pitäisi olla yksi rahoituksen saamisen kriteereistä.

Kolmantena asiana Neittaanmäki nostaa esille konsulttipalvelut, joihin sekä yksityinen että julkinen sektori käyttävät vuosittain merkittäviä summia rahaa.

– Konsulteilta tulisi edellyttää korkeaa koulutustasoa ja erityisesti tutkimuksellisissa tehtävissä myös tohtorin tutkintoa. Tällöin myös tutkimuksen laatu paranee ja tehostuu, Neittaanmäki tiivistää.

Raportissa toimenpide-ehdotukset rakentuvat Neittaanmäen omiin kokemuksiin

Neittaanmäen kirjoittama raportti on jaettu kolmeen osaan ja se perustuu vahvasti hänen omiin kokemuksiinsa professorina ja väitöskirjojen ohjaajana. 

Raportin ensimmäisessä osassa hän käy läpi omia toimintamallejaan ja kokemuksiaan tutkijakoulutukseen liittyen. Toisessa osassa tarkastellaan kansallista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiostrategiaa. Kolmannessa osassa Neittaanmäki esittelee toimenpide-ehdotuksia siitä, miten tutkijakoulutus tulisi Suomessa järjestää, jotta kansallisesti asetettuihin tavoitteisiin olisi mahdollista päästä.

Raportissa Neittaanmäki muun muassa painottaa, että opiskelijoita täytyy alkaa suunnata tohtorikoulutusta kohti jo yliopisto-opintojen alkuvaiheesta lähtien. Mahdollisuus jatko-opintoihin tohtorikoulussa on tuotava opiskelijoille esille heti ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.

Opiskelijat tulee ottaa varhaisessa vaiheessa mukaan tutkimustoimintaan esimerkiksi niin, että opiskelijoita palkataan tutkimusryhmiin harjoittelijoiksi.

Neittaanmäki nostaa esille lisäksi sen, että yliopistossa vierailevat ulkomaalaiset tutkijat tulisi sitouttaa pitämään vierailuluentoja ja keskustelemaan opiskelijoiden kanssa. Neittaanmäki myös sanoo, että Suomessa pitää ulkomaalaisten huippuyliopistojen tapaan saada tutkimustyössään pitkälle edenneet professorit pitämään kursseja jo kandidaattivaiheen opiskelijoille.

Kaikki Neittaanmäen toimenpide-ehdotuksen pääsee lukemaan hänen julkaisustaan Omia kokemuksia tutkijakoulutuksesta ja ehdotuksia koulutuksen kehittämiseen.