Väitös: Kääntäminen on luova kognitiivinen prosessi, jossa ammattilaisten osaamisprofiilit täydentävät toisiaan

Väitöstutkimuksessaan Korhonen tarkasteli kääntämistä kääntäjän ja käännöksen tarkistajan eli revisoijan kesken jaettuna kognitiivisena työnä, josta työpari viestii ja neuvottelee tiiviisti. Työn tuotos eli käännös tehdään tekstitiedostona, jota kääntäjä ja revisoija muokkaavat. Tämän prosessin aikana työpari ei välttämättä keskustele työn alla olevasta käännöksestä kasvokkain tai edes viestisovelluksilla, vaan työstettävä tekstitiedosto toimii viestinnän kanavana.

–Kun ymmärretään tekstitiedoston merkitys viestinnän välineenä, eikä pelkästään työvälineenä, päästään tarkastelemaan kognitiivisen yhteistyön kulkua ja piirteitä, Korhonen sanoo.

– Koko prosessi on myös tiiviisti sidoksissa työvälineiden ominaisuuksiin. Ohjelmistojen, viestintäkanavien ja esimerkiksi tiedostotyyppien ominaisuudet ja käyttöliittymät vaikuttavat kääntäjien työtapoihin ja kognitiivisen yhteistyön muotoihin. Siksi ne tulee ottaa huomioon suunniteltaessa käännösyritysten työnkulkuja.

Ei mekaanista kääntämistä ja oikolukua, vaan luovaa ongelmanratkaisua ja tiedonhakua

Kääntäjän työ on ratkaisujen etsimistä ja punnitsemista sekä tiedonhakua. Myös käännöksen revisoijan työhön kuuluu kiinteästi uusien käännösratkaisujen kehittäminen, siihen liittyvä tiedonhaku ja ratkaisujen arvioiminen kääntäjän tarjoamien ratkaisujen rinnalla.

–Kyse ei siis ole vain oikeakielisyyden varmistamisesta eikä etenkään oikoluvusta, vaan luovaa ajattelua sisältävästä käännösammattilaisen työstä. Tällöin sekä kääntäjän että revisoijan työn vaatimaa luovuutta voidaan luonnehtia funktionaaliseksi ja tehtävänantoon vastaavaksi eli responsiiviseksi luovuudeksi. Luovuutta löytyy siis myös käännösammattilaisen työstä, vaikka he itse eivät sitä aina tule ajatelleeksi, Korhonen sanoo.

Käännettävät tekstilajit ja tekstien aiheet vaihtelevat laajasti, ja työtä tehdään usein aikataulupaineen alaisena. Aina ei ole mahdollista, että sekä kääntäjä että revisoija olisivat asiantuntijoita juuri kyseisessä aihepiirissä tai tekstilajissa tai että heillä muuten olisi kaikki hyödylliset kompetenssit.

–On kuitenkin tärkeää, että osaamisprofiilit täydentävät toisiaan: ainakin työparista toisen tulisi tuntea tekstin aihepiiri ja kyseisen asiakkaan terminologiset preferenssit, Korhonen toteaa ja tähdentää, että myös kielelliset kompetenssit on huomioitava.

–Jos kohdekieli on kääntäjälle vieras kieli, kuten usein on esimerkiksi suomesta englantiin käännettäessä, olisi eduksi, että kyseinen kieli olisi revisoijan äidinkieli. Kääntäjä hallitsee lähtökielen merkitysten siirtämisen toiselle kielelle, ja revisoija viimeistelee kielellisen sujuvuuden ja idiomaattisuuden.

Väitöstilaisuus perjantaina 15. maaliskuuta

Filosofian maisteri Annamari Korhosen käännöstieteen alaan kuuluva väitöskirja Translation Revision as Part of Cognitive Translatorial Collaboration tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 15. maaliskuuta 2024 kello 12 alkaen Pinni B -rakennuksen salissa 1096 (osoite: Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Sharon O’Brien, Dublin City University. Kustoksena toimii professori Kaisa Koskinen Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.