Käräjäoikeus tuomitsi neljä henkilöä vankeusrangaistuksiin törkeistä kiskontarikoksista

Syyttäjä oli vaatinut asiassa rangaistuksia ensisijaisesti ihmiskaupparikoksista, mutta käräjäoikeus hylkäsi ihmiskauppasyytteet. Yhden henkilön osalta myös syytteet törkeästä kiskonnasta hylättiin. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomionsa 1.3.2024.

Asiassa oli kyse yhdeksän kiinalaisen työntekijän työskentelystä hieronta-alan yrityksissä Helsingissä, Espoossa ja Lappeenrannassa. Työntekijät olivat tulleet Suomeen töihin pääosin kielitaidottomina ja Suomen työelämää tuntemattomina.

Käräjäoikeus katsoi, että asianomistajat olivat kielitaitonsa ja turvaverkon puuttumisen vuoksi ymmärtämättömiä ja ajattelemattomia työsuhteeseen liittyvistä oikeuksistaan. Näitä seikkoja hyväksikäyttäen työntekijöillä teetettiin työtä työnantajan sanelemilla kohtuuttomilla ehdoilla. Työpäivät olivat pitkiä ja työtä oli teetetty osin ilmaiseksi tai ilman asianmukaisia lisiä.

Käräjäoikeus piti menettelyä törkeänä, koska menettelyllä oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja työntekijöille oli jätetty maksamatta merkittävät ansiot. Käräjäoikeus katsoi palkkasaatavien vaihtelevan noin 12 000 ja 150 000 euron välillä. Menettely oli jatkunut vuosia. Käräjäoikeus katsoi menettelyn olleen myös erityisen suunnitelmallista, koska sen peittelemiseksi oli laadittu totuutta vastaavia asiakirjoja. Todellisuudessa noudatetut työajat ja palkanlaskentatapa eivät vastanneet työsopimuksiin kirjattuja ja viranomaisille ilmoitettuja työsuhteen ehtoja.

Työaikaa on myös se aika, jonka työntekijä on työpaikalla työnantajan käytettävissä

Asiassa oli riitaa muun muassa siitä, mitä tulisi lukea työajaksi. Työntekijöille oli maksettu palkkaa vain tehdystä asiakastyöstä, vaikka työntekijät olivat velvollisia olemaan työpaikalla pääsääntöisesti liikkeen koko aukioloajan ja tekemään myös muita työtehtäviä kuin asiakastyötä. Käräjäoikeus katsoi, että työntekijät eivät voineet poistua työpaikalta esteettömästi, vaan heidän oli oltava työnantajan tavoitettavissa siltä varalta, että asiakas tulisi ilman ajanvarausta.

Työaikalaissa säädetään siitä, mikä on työaikaa. Työaikaa on työhön käytetyn ajan lisäksi myös se aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.

”Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä työpäivien aikana voi olla välillä luppoaikaa. Jos työntekijä on työpaikalla työnantajan käytettävissä, kyse on työajasta. Työnantajan tehtävänä on suunnitella ja järjestää työaika sekä laatia ennalta työvuoroluettelo. Vaikka suunnitellun työpäivän aikana ei kaikkina hetkinä olisi tarjolla työtehtäviä, on kyse työajasta.”, toteaa työsuojelun lakimies Noora Haapa-alho Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 1.3.2024, asianumero R 23/2854. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Lisätiedot:

Lakimies Noora Haapa-alho, puh. 02950 16240, etunimi.sukunimi@avi.fi

Työsuojelun vastuualue, Etelä-Suomen aluehallintovirasto