Vuorottelevat vanhemmat, tasavertaiset jakajat ja stressaantuneet etsijät — Tutkimus tunnisti kolme yhteisvanhemmuuden tyyppiä

Vanhempien välinen tuki on yksi tärkeimmistä perheen voimavaroista

Tutkimus osoitti, että vanhempien välinen tuki on merkittävä voimavara vanhemmille ja vaikuttaa siihen millaisena perheen arki koetaan. Tasavertainen vanhemmuus ja molempien vanhempien osallistuminen lapsen ensimmäisinä kuukausina ovat tavoitteita monille pareille. Sen onnistumiseen käytännössä vaikuttaa kuitenkin moni asia kuten vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen laatu, yhteiset arjen käytännöt sekä koti- ja työroolien yhteensovittaminen.

— Yhteisvanhemmuuden toteuttaminen tasavertaisesti on mahdollista, mutta perheet ovat riippuen elämäntilanteistaan monin tavoin erilaisessa asemassa toisiinsa nähden, väitöskirjatutkija Minna Ranta Jyväskylän yliopistosta kertoo.

Kolme erilaista tapaa toimia yhteistyössä vanhempina

Pariskunnat jaettiin kolmeen erilaiseen yhteisvanhemmuustyyppiin, jotka kuvasivat yhteistyön toteutumista perheen arjessa lapsen ensimmäisten kuukausien aikana.

Yhteisvanhemmuuden ´vuorottelevat vanhemmat´ -tyypissä molemmat vanhemmat osallistuivat lapsen hoitoon ja kodin töihin vuorotellen mahdollisuuksiensa mukaan. Arjessa äiti vastasi lapsen hoidosta isän ollessa töissä, mutta muutoin molemmat olivat lapsensa aktiivisia huolehtijoita. Vuorottelu vanhempien välillä näkyi esimerkiksi lapsen nukuttamisessa tai aamuherätyksissä. Lapsen hoitoa jaettiin erityisesti helpottaakseen äidin työmäärää.

— Kumppanin tuki koettiin erityisen tärkeäksi niin päivittäisen jaksamisen kuin myös vanhemmuuteen sopeutumisen kannalta, Ranta kuvailee.

Isän kiireinen ja stressaava työ koettiin yhteistyötä heikentäväksi tekijäksi, sillä se vei aikaa yhteiseltä perheajalta, heikensi perheilmapiiriä ja lisäsi vanhempien välistä tyytymättömyyttä.

Yhteisvanhemmuutta toteuttavat ´tasavertaiset jakajat´ korostivat yhteistyössään tasavertaisuutta lapsen hoidossa ja kodin töissä sekä vahvaa keskinäistä tukea. Heille tasavertaisuus merkitsi molempien aktiivista osallistumista ja joustavuutta sovituissa vastuissa samalla huomioiden toistensa tunteet ja päivittäisen jaksamisen. Nämä pariskunnat jakoivat tai olivat aikeissa jakaa perhevapaita lapsen ollessa 6 kuukauden ikäinen, ja molemmat puolisot saivat viikoittain omaa vapaa-aikaa, mikä auttoi heitä myös jaksamaan arjessa.

Kolmas yhteisvanhemmuuden perhetyyppi ´stressaantuneet etsijät´ kuvasivat yhteistyötään epätasaisena jakamisena, jossa äidillä oli päävastuu lapsen hoidosta ja kotitöistä. Nämä pariskunnat eivät tavoitelleet tasavertaista vanhemmuutta tai tasan jaettuja vastuita, mutta äidit toivoivat isän osallistumista enemmän lapsen hoitoon ja kodin töihin. Vanhemmuuden roolit olivat siten hyvin erilaiset.

— Esimerkiksi yhteisen ajan puute ja erilaiset käsityksen lapsen hoidosta ja kasvatuksesta johtivat usein erimielisyyksiin ja tyytymättömyyteen vanhempien välillä. Kaiken kaikkiaan yhteisvanhemmuuden voitiin nähdä olevan vielä ns. etsintävaiheessa, kertoo Ranta.

Toimiva vanhempien välinen yhteistyö suojaa haasteilta ja uupumukselta

Kaikki parit korostivat päivittäisten keskustelujen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Yhteiset suunnitelmat ja avoin keskustelu tunteista, tarpeista ja arjen kokemuksista helpottivat arkea. Vanhemman oman vapaa-ajan järjestäminen oli tärkeää hyvinvoinnin kannalta, mutta kaikkien parien ei ollut yhtä helppoa sitä järjestää.

— Kun ajatellaan mikä merkitys vanhempien välisellä tuella on heidän päivittäiseen jaksamiseensa, olisi tärkeää tunnistaa yhteisvanhemmuuden toimivuus lapsen ensimmäisinä kuukausina jo esimerkiksi neuvolassa, Ranta kertoo.

Tulosten mukaan myös vanhempien positiiviset tai negatiiviset tulkinnat lapsesta voivat olla tärkeässä roolissa yhteistyön merkityksissä muokaten vanhempien tunteita ja tuen tarpeita toinen toisilleen. Etenkin kun vanhemmat ovat väsyneitä, heidän välistään vuorovaikutusta on usein haastavampaa yhteensovittaa.

— Onkin tärkeää tunnistaa niin lapsen kehitykseen kuin yhteisvanhemmuuteen liittyvä muuttuvuus eri elämäntilanteiden ilojen ja vaatimusten keskellä, kokoaa Ranta.

Väitöstutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa kansainvälistä Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun CopaGloba- konsortiotutkimushanketta. Tutkimuksen osallistujina olivat 30 suomalaista yhdessä asuvaa pariskuntaa, eli yhteensä 60 esikoislapsensa saanutta vanhempaa.

Julkaisutiedot

Artikkeli ”Constructing co-parenthood: first-time parents’ experiences and meanings of co-parental cooperation at four to six months postpartum“ on luettavissa aikakausijulkaisusta Families, Relationships and Societies: https://doi.org/10.1332/20467435Y2023D000000010  

Artikkeli on luettavissa myös JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202402071766