Olkapäämurtuma paranee yhtä hyvin tukisiteellä kuin leikkaushoidolla

Olkavarren murtuma on aikuisilla melko yleinen vamma, joka heikentää toimintakykyä varsinkin alkuvaiheessa. Murtumien hoitokäytännöt vaihtelevat merkittävästi eri maissa riippuen käytettävissä olevista resursseista ja totunnaisista hoitotavoista.

Suomalaisessa FISH (Finnish Shaft of the Humerus) -tutkimuksessa on seurattu potilaiden toipumista olkavarren murtumasta viiden vuoden ajan. Tutkimuksessa verrattiin hoitotuloksia leikkaushoidon ja tukisiteen eli ortoosin käytön välillä.

– Tutkimushankkeen käynnistyessä vuonna 2011 näiden hoitomuotojen hyödyistä ja riskeistä ei ollut vertailukelpoista näyttöä, tutkimuksen päätutkija, sittemmin ortopediksi valmistunut ja olkavarsimurtumista väitellyt lääketieteen tohtori Lasse Rämö kertoo.

Myöhemmästäkin leikkauksesta yhtä hyvä lopputulos

FISH-tutkimuksessa selvisi aiemmin, että murtuman hoidossa sekä leikkaus että ortoosihoito tuottivat keskimäärin yhtä hyvän tuloksen, kun hoitotulosta arvioitiin puolen vuoden kuluttua vammasta.

Ortoosilla hoidettujen murtumien paranemisessa oli kuitenkin melko usein ongelmia, ja noin joka kolmas potilas jouduttiin leikkaamaan ensimmäisen vuoden kuluessa murtumasta. Merkittävin syy leikkaukseen oli murtuman luutumattomuus.

Näillä myöhemmin leikatuilla potilailla tulokset olivat vielä kahden vuoden kuluttua vammasta huonompia kuin niillä, jotka oli leikattu heti alkuvaiheessa. Tulokset olivat myös huonompia kuin niillä, joiden murtuman paraneminen sujui ilman ongelmia ortoosihoidolla.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että viiden vuoden kuluttua myös myöhemmin leikatut potilaat voivat yhtä hyvin kuin heti leikatut tai ne potilaat, joiden murtuma parani hyvin ortoosilla.

– Seurantatutkimuksemme antaa erittäin hyödyllistä tietoa olkavarren murtumia hoitaville lääkäreille, kertoo toinen päätutkija, olkaortopedi Thomas Ibounig HUS Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Tulosten perusteella voidaan tutkijoiden mukaan kuvata murtuman paranemisaikataulu ja kertoa olkavarren murtuman saaneille potilaille eri hoitomuotojen odotettavissa olevista tuloksista sekä niihin liittyvistä riskeistä.

Helsingin yliopiston ja HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan sekä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa yhteistyössä tehty tutkimus on julkaistu JAMA-julkaisusarjassa.

Vaikuttavuustutkimusta potilaan ja terveydenhuollon parhaaksi

Olkapäämurtumia selvittänyt tutkimus on tehty professori Teppo Järvisen tutkimusryhmässä (Finnish Centre for Evidence-based Orthopaedics, FICEBO), jossa tutkitaan tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitojen vaikutuksia ja hyötyjä. Nämä vaivat ovat mielenterveysongelmien ohella merkittävin työikäisten työkykyä ja elämänlaatua heikentävä syy.

FICEBO-ryhmä on julkaissut useita korkeatasoisia tutkimuksia arvovaltaisissa julkaisusarjoissa muun muassa polven nivelkierukan leikkaushoidosta, olkalisäkkeen avarrusleikkauksesta ja hiljattain kämmenkalvon kalvokutistuman (Dupytrenin kontraktuura) hoidosta. Tutkimuksista on saatu uutta tietoa näiden sairauksien vaikuttavasta hoidosta. Tulokset tarjoavat olennaista tietoa myös hoitojen kustannuksista terveydenhuollon kehittämiseen.

Tutkimuksissa on käytetty satunnaistettua tutkimusasetelmaa ja osin myös kontrolliryhmiä, joille on tehty kirurginen lumetoimenpide.

– Satunnaistettu, kontrolloitu hoitotutkimus on lääketieteessä paras tapa selvittää kahden tai useamman hoitomuodon välistä tehoa ja vaikuttavuutta, kertoo FICEBO-tutkimusryhmän johtaja, professori Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta ja HUSista.

Satunnaistetut tutkimukset ovat Järvisen mukaan kirurgian alalla kuitenkin verrattain harvinaisia, koska tutkimusten tekeminen vaatii paljon resursseja sekä pitkää sitoutumista tutkimuksen läpivientiin.

Alkuperäinen artikkeli: Rämö L, Ibounig T, Sumrein BO, et al. Five-Year Follow-Up of Surgery vs Functional Bracing for Closed Displaced Humeral Shaft Fractures. JAMA. Published online March 04, 2024. doi:10.1001/jama.2024.2671. https://jamanetwork.com/journals/jama/article-abstract/2816052

Lisätietoja

Lasse Rämö, päätutkija, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsingin yliopisto
Puh: 050 427 2479
Sähköposti: lasse.ramo@hus.fi

Teppo Järvinen, professori, FICEBO-tutkimusryhmän johtaja, Helsingin yliopisto ja HUS Helsingin yliopistollinen sairaala
Puh: 0400 246 426
Sähköposti: teppo.jarvinen@helsinki.fi