Yhteiskuntasuhdepäällikkö Anniina Kostilainen: Metsäsektorin yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä lisättävä

Sahateollisuuden yhteiskuntasuhdepäällikkö Anniina Kostilainen haluaa monipuolistaa metsäkeskustelua tuomalla siihen enemmän ääniä. – Metsäalalla on töissä valtavasti monenlaisista taustoista ja arvopohjilla olevia ihmisiä. Monet heistä ovat tehneet pitkän työuran ja suhtautuvat vastuullisesti metsiin ja toteuttaneet metsän vaalimisen periaatetta omassa työssään.

–Moni heistä kokee hyvin vieraaksi tämän nykyisen metsäkeskustelun. He kysyvät, mitä minä olen tehnyt väärin ja miksi minä olen syytettyjen penkillä. Näiden metsäammattilaisten ääniä haluaisin kuulla metsäkeskustelussa enemmän.

Metsäkeskustelun polarisaatio on Kostilaisen mukaan seurausta siitä, että metsäkeskustelua käydään etupäässä etujärjestöjen ja organisaatioiden näkökulmasta. – Kun viestit ovat yksipuolisia ja ne edustavat jumiutuneita organisaatioiden kantoja ja edunvalvontaa, aito keskustelu ei ole mahdollista.

–Nykyisessä sirpaloituneessa mediassa moni näkökulma jää kuulematta, kun linnoittaudutaan yksipuolisesti oman näkökannan taakse. Vaikka asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuten näyttää, aitoa vuoropuhelua ei synny, kun ei edes haluta ymmärtää mitä vastapuoli sanoo, huomauttaa Kostilainen.

Ymmärtääkö metsäala toimintaympäristön muutosta

Metsäalalla on käyty keskustelua siitä, miten kielteinen julkisuus vie metsäalalla toimivien ihmisten motivaatiota työhön ja nuorten halukkuutta tulla ylipäätään alalle.  – Tietysti se heikentää motivaatiota, mutta ei pidä myöskään ajatella niin, että voi poloista metsäalaa, jota paha media kohtelee kaltoin. Metsäalalla on vastuuta myös itsellään siitä, miten se näyttäytyy julkisuudessa ja mitä näkökulmia se tuo esiin, muistuttaa Kostilainen.

–Sopii kysyä, olemmeko halunneet kuunnella aidosti esimerkiksi elokapinan tai nuorison viestejä. Alalla on paljon ennakkoluuloja ja haluttomuutta ymmärtää maailman muutosta. Meidän on tunnistettava kansallisen ja globaalin toimintaympäristön muutos ja sen myötä metsien käyttöön kohdistuvat muutospaineet.  Jos siihen ei ajoissa herätä, se muutos tulee joka tapauksessa ja se tulee ulkoa, muistuttaa Kostilainen.

–Minulla on vihreä arvopohja, olen ekonomisti, teen töitä metsäalalla ja uskon puuhun. Uskon tosi vahvasti suomalaisen metsätalouden malliin. Se ei ole täydellinen, siinä on kehittämistä, mutta siitä lähtökohdasta käsin metsäkeskusteluun haluan vaikuttaa.

Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kriteerit muutoksessa

Kostilaisen mukaan metsäalan pitää kommunikoida muuttuvassa toimintaympäristössä. –On mietittävä, mitä ratkaisuja me tarjoamme yhteiskunnan tuleviin odotuksiin. Muutosta tarvitaan, jotta metsien käytön yhteiskunnallinen hyväksyttävyys kasvaa.

–On tunnistettava, että yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kriteerit ovat nyt toiset kuin pari-kolme vuosikymmentä sitten. Tuolloin painottuivat metsäsektorin talous- ja työllisyysvaikutukset, kun nyt metsien käytön ekologinen kestävyys on noussut hyväksyttävyyden kriteeriksi. Myös sillä, miltä asiat näyttävät, on merkitystä. Vahvasti median hallitsemassa yhteiskunnassa keskustelua käydään eri kanavilla ja faktat ja asiatieto eivät aina ole keskustelun keskiössä.

Kansalliset tarpeet unohdettu EU:n metsäaloitteissa

Nykyisen EU:n komission metsäaloitteissa ei ole Kostilaisen mukaan huomioitu riittävästi kansallisia näkökulmia. – Vaikka tavoitteet ovat hyvät, monissa aloitteissa ei oteta huomioon jäsenmaiden erilaisuuksia, ei ole arvioitu aloitteiden seurauksia eikä käytännön toteutusta. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pitää ratkaista, mutta aloitteet on tehty kapealla näkökulmalla ja suoraviivaisesti.

–Metsäkatoasetus on hyvä esimerkki siitä, että tavoite on hyvä, mutta toimeenpanon kanssa olemme tilanteessa, että rakennamme järjestelmää, jossa varsinaisella metsäkadolla ei ole enää mitään merkitystä. Nyt rakennetaan massiivista hallintohimmeliä ja raportointijärjestelmää, mutta se ei yksin ratkaise metsäkatoa.

Kostilainen kysyy, saavutetaanko EU:n toimilla globaalisti ilmaston ja luonnontilan parantumisen suhteen, se mitä tavoitellaan. – Aiheellinen kysymys on, johtaako se markkinoiden polarisaatioon eri maiden välillä. Meillä on maita, jotka toteuttavat kunnianhimoista politiikkaa ja muodostavat vastuullisten toimijoiden markkinan ja kolikon toisella puolella vastuuttomien toimijoiden markkinat, jotka vähän välittävät tavoitteista.

–Iso haaste on, pystyykö EU turvaamaan kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden niin, että meillä on riittävästi teollisuuden tuotantoa omiin tarpeisiin ja pystytään käymään kauppaa ulkopuolelle, vai ajetaanko me itsemme ulos tästä kisasta kokonaan. Meidän on pidettävä huoli kilpailukyvystä ja samaan aikaan pitäisi pystyä tuottamaan sellaisia ratkaisuja, joilla ratkaistaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Suomalaista luontoa voi turvata vain Suomessa.

Markku Laukkanen
markku.laukkanen@audiomedia.fi