Ennusteen mukaan Pirkanmaalle on luvassa tavanomainen kevät kelirikon suhteen

Kaiken kaikkiaan sateinen viime syksy loi otolliset olosuhteet kevään kelirikon syntymiselle lisäämällä maaperän kosteutta, lisäämällä jäätymis-sulamisjaksoja ja heikentämällä tien rakennetta. Tästä syystä tien pintaan muodostuu epätasaisuutta, kuoppia ja muita vaurioita, jotka voivat vaikuttaa ajomukavuuteen, mutta myös -turvallisuuteen.

Kevään sääolosuhteet viime kädessä kuitenkin näyttävät, millainen kelirikkokeväästä muodostuu. Pakkasyöt sekä aurinkoiset ja tuuliset päivät edesauttavat tierakenteen kuivumista ja pienentävät pintakelirikon riskiä, kun taas sateinen kevät voi vaikuttaa merkittävästi kelirikon pahenemiseen. Runsaat sateet lisäävät sulamisvesien määrää, mikä yhdessä lumen sulamisen kanssa aiheuttaa tien pintojen kastumisen sekä pehmenemisen. Tämä lisää tien epätasaisuutta ja altistaa sen vaurioille.

Sateiset olosuhteet voivat aiheuttaa myös tienpinnan liukkautta ja vähentää ajoturvallisuutta, mikä lisää liikenneonnettomuuksien riskiä. Tienkäyttäjän tulee sovittaa ajonopeutensa kelirikon edellyttämälle tasolle.

Alueelliset ja myös paikalliset vaihtelua kelirikon suhteen voivat olla suuria. Pohjoisella Pirkanmaalla on usein vielä talvista, kun eteläisellä Pirkanmaalla tehdään jo sorateiden kevättöitä. Lisäksi sama tie voi pitää sisällään erilaisia olosuhteita, kun aukeilla paikoilla aurinko on sulattanut lumet ja kuivattanut tien ja varjoisella metsäosuudella on vielä täysi talvi.

Pirkanmaan runkokelirikko hyvässä hallinnassa

Sorateiden kelirikko jaetaan runkokelirikkoon ja pintakelirikkoon. Runkokelirikko tarkoittaa yleensä kerrosroutaa, joka syntyy, kun soratiehen syntyy kerroksittain jäälinssejä, jotka ovat keränneet pohjamaasta vettä ja sitten keväällä sulaessaan heikentävät kantavuutta ja saattavat purkautua ihan pintaan saakka. Pintakelirikko näkyy sorateillä pehmeänä tai liejumaisena pintakerroksena. Pintakelirikkokausi on usein viikkoja ennen runkokelirikkoa. Pinta- ja runkokelirikko eivät riipu toisistaan, joten niiden aiheuttamia vaurioita voi olla toisistaan riippumatta samoissa tai eri paikoissa.

- Runkokelirikkokohdat ovat usein lähes pistemäisiä. Runkokelirikon aiheuttamia korjauksia tehdään koko Pirkanmaalla noin 8 kilometriä vuodessa, kertoo tienpidon asiantuntija Tomi Alho Pirkanmaan ELY-keskukselta.

Pirkanmaan runkokelirikko on saatu kohtuullisen hyvin hallintaan ja teiden painorajoituksia on jouduttu asettamaan viime vuosina enimmilläänkin vain 279 kilometriä vuonna 2018, ja kymmenen viime vuoden aikana kahtena keväänä ei rajoituksia ole asetettu lainkaan. Painorajoituksia asetetaan sitä mukaa kuin kelirikkotilanne vaatii. Painorajoitettujen kilometrien määrä nähdään vasta, kun kelirikkoaika päättyy. Kääntöpuolena on pintakelirikko, joka näyttää lisääntyneen ja poikkeuksellisen paljon sitä on ollut etenkin syksyisin ja jopa talvella. Muutamana edellisenä kautena ainakin syksy on ollut keskimääräistä lämpimämpi, mutta ei vielä poikkeuksellinen, joka on vaikuttanut kelirikon syntyyn.

Ennakointi kannattaa raskaiden kuljetusten suunnittelussa

Kelirikkoennusteet sekä tien kunto on syytä ottaa huomioon raskaiden kuljetusten suunnittelussa. On suositeltavaa, että raskaat kuljetukset järjestetään ennen tai jälkeen kelirikkokauden, jotta voidaan välttää mahdolliset vahingot tielle ja helpottaa kuljetusten sujuvuutta. Mikäli kuljetukset on suoritettava kelirikkokaudella, on tärkeää pyrkiä ajoittamaan ne ajankohtiin, jolloin tien pinta on jäässä. Jäätynyt tiepinta tarjoaa paremman kantavuuden, vähentäen vaurioiden riskiä ja parantaen turvallisuutta.

Kelirikon vuoksi asetetut painorajoitukset eivät kuitenkaan koske elintärkeitä kuljetuksia. Poikkeuslupa voidaan harkita muille välttämättömille kuljetuksille, jotka eivät voi odottaa kelirikon päättymistä. Näin varmistetaan, että tarvittavat kuljetukset voivat tapahtua tehokkaasti ja turvallisesti, samalla kun tieliikenteen haitat pyritään minimoimaan. Kokonaisuutena ottaen ajoituksen ja poikkeuslupien huolellinen harkinta on avainasemassa raskaiden kuljetusten sujuvuuden ja tiestön kunnon säilyttämisessä.