HALI: Kehysriihessä parannettava sote-palvelujen tuottavuutta

Julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin käytetään Suomessa reilusti yli 20 miljardia euroa vuosittain, ja menojen arvioidaan kasvavan voimakkaasti väestön ikääntyessä tulevina vuosina. Jotta raha ja osaajat riittävät ilman merkittävää palvelutason laskua, täytyy palvelujen tuottavuutta parantaa. 

”Suomen sote-järjestelmää haastavat sekä säästöpaineet että osaajapula. On kuitenkin olemassa ratkaisuja, joilla voimme parantaa palvelujen laatua ja saatavuutta samaan aikaan kun hillitsemme kustannuskasvua”, sanoo HALIn va. toimitusjohtaja Arja Laitinen. 

Hyvinvointialueet voivat tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut joko itse tai hankkia ne yrityksiltä tai järjestöiltä. Tällä hetkellä hyvinvointialueilla ei tiedetä riittävän tarkasti oman palvelutuotannon kustannuksia. Tiedon puuttuminen tekee palvelujen vertailun ja kehittämisen haastavaksi. 

”Tietoon pohjautuva päätöksenteko on keskeistä tuottavuuden parantamiseksi. On välttämätöntä tietää, mitä esimerkiksi maksaa yksi vuorokausi julkisessa hoivakodissa tai hyvinvointialueen sairaalan tekemä lonkkaleikkaus. Näiden kustannusten laskeminen auttaisi hyvinvointialueita tunnistamaan parhaat käytännöt ja helpottaisi myös yksityisen ja julkisen palvelutuotannon kustannusvertailua”, Laitinen jatkaa. 

Ammattilaisten on saatava keskittyä omaa osaamistaan vastaavaan työhön 

Kustannusten läpinäkyvyyden lisäksi Laitinen näkee, että sosiaali- ja terveysalan normitus ja sääntely kaipaavat läpivalaisua. 

”On selvää, että kun toimitaan ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin parissa, sääntelyä tarvitaan. Monin paikoin olisi kuitenkin mahdollista muuttaa toimintaperiaatteita siten, että esimerkiksi lääkärien työaikaa vapautuisi lausuntojen kirjoittamisesta asiakastyöhön. Tarvitseeko esimerkiksi vammaistuen myöntämisen yhteydessä kirjoittaa lausuntoa puolen vuoden välein?” Laitinen sanoo. 

Viime päivinä julkisuudessa on esitetty ympärivuorokautisten hoivakotien henkilöstömitoituksen madaltamista yhtenä säästötoimenpiteenä. Tämänhetkinen mitoitus eli 0,65 on Laitisen mielestä perusteltu, mutta sen sisällössä on viilattavaa. 

”Hoivakodeissa eletään asukkaiden arkea, ja arjessa ikääntyneen rinnalla kulkemiseen ei joka tilanteessa tarvitse sosiaali- ja terveysalan tutkintoa. Myös työtä helpottavat, turvallisuutta parantavat ja pitkään käytössä olleet teknologiaratkaisut, kuten koneellinen lääkkeenjakelu ja turvarannekkeet, tulisi huomioida henkilöstömitoituksessa. Parhaimmillaan muutokset parantaisivat tuottavuuden lisäksi työn mielekkyyttä, kun koulutetut ammattilaiset saisivat keskittyä ydinosaamiseensa”, hän kuvaa.