Raija-Liisa Mäkelä luennoi kansalaisopisto Almassa Solovetskin luostarin synkästä historiasta Venäjän vankileirinä

Raija-Liisa Mäkelän luento perustuu hänen kirjaansa "Solovetskin luostari - Venäjän historian peili", josta ilmestyi viime vuonna uudistettu, täydennetty painos. Luento pureutuu Solovetskin luostarin historiaan vankileirinä peilaten sitä Venäjän menneisyyteen.

Vankien kätketty kohtalo

Vuosien 1937–1938 aikana Stalinin hallinto surmasi satoja tuhansia, ehkä yli miljoona ihmistä: poliitikkoja, sotilaita, maanviljelijöitä, vähemmistökansallisuuksia – vainoharhainen Stalin näki vihollisia joka puolella. Itä-Karjalassa Äänisen pohjoisrannalla sijaitsevan Sandarmohin joukkohautoihin päätyi 9 500 ihmistä. He edustivat lähes 60 kansallisuutta. Suomalaisia mäntykankaan mullassa makaa vähää vaille tuhat.

1920-luvulla syrjäiseen Solovetskin luostariin syntyi Erityisvankileiri nro 1, kun ensimmäiset vangit tuotiin luostariin toukokuussa 1923. Siitä tuli omalaatuinen orjatyöjärjestelmän kehittämislaboratorio, ojennuslaitos, jossa käytetyt vankien nöyryyttämisen ja alistamisen keinot sekä sosialistiset pakkotyömenetelmät omaksui myöhemmin koko maan peittävä Gulag-leirien verkosto.

Luostarisaarelta mantereelle syksyllä 1937 teloitettaviksi kuljetettujen 1111 vangin kohtalo oli kätkettynä vuosikymmeniksi, kunnes heidän viimeinen leposijansa löytyi Karhumäen tienoilta, Sandarmohin hiekkakankaille kaivetuista haudoista. Luennon jälkeen esitetään Kanerva Cederströmin dokumenttielokuva Sandarmohin suru (2022). 

Raija-Liisa Mäkelä on toimittaja, kääntäjä ja kirjailija. Hän syntyi vuonna 1938 Petroskoissa Suomesta Venäjälle muilutetun ja kansanvihollisena teloitetun isän tyttärenä. Mäkelä toimi 30 vuotta kustannusalalla ennen kuin muutti 1990 Suomeen. Mäkelä on julkaissut kirjat Solovetskin luostari – Venäjän historian peili (1994, uudistettu laitos 2023), Minä muilutetun tytär (2009), Suojelusenkelien uhri (2013) ja Oma maa mansikka (2018).