Suurten suojelualueiden merkitys korostuu pohjoisten lintulajien suojelussa

Ihmisen vaikutuksesta elinympäristöt ovat pirstaloituneet, mikä haastaa lajia sen etsiessä sopivaa elinympäristöä. Elinympäristöjen ja lajien turvaamiseksi on perustettu suojelualueita, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuutta.

Väitöskirjatutkija Leena Hintsanen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta tutki väitöstyössään boreaalisen alueen pesimäkauden aikaisessa linnustossa tapahtuvia muutoksia. Hän keskittyi tutkimaan suojelualueiden kykyä hidastaa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia lintuyhteisöissä, joihin kuuluu eri lintulajeja, ja -populaatioissa, joihin kuuluu saman lajin yksilöitä. Tutkimuksen mahdollisti kaksi systemaattisesti kerättyä lintulaskenta-aineistoa boreaaliselta havumetsävyöhykkeeltä.

– Molemmat vuosikymmenten aikana kerätyt aineistot, pohjoisamerikkalainen ja suomalainen, tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia lintuyhteisöihin ja -populaatioihin. Lajien pitkäaikaseurannat ovat arvokkaita aineistoja silloin kun halutaan ymmärtää pitkän aikavälin muutoksia, sanoo Hintsanen.

Suuret suojelualueet ja boreaaliset elinympäristöt avainasemassa lajisuojelussa

Hintsaseen tutkimustulosten perusteella pienten ja suurten suojelualueiden tehokkuudessa on eroja. Pienet suojelualueet voivat edistää lämpimään sopeutuneiden lajien runsastumista, kun taas suuret suojelualueet voivat hidastaa kylmään sopeutuneiden lajien vähentymistä.

– Kylmään sopeutuneiden lajien suojelussa kansallisten toimien tulisi keskittyä suurten suojelualueiden kehittämiseen. Sekään ei yksinään riitä, vaan lisäksi tulee suojella niitä elinympäristöjä, jotka ovat luontaisia kylmään sopeutuneille lajeille. Tärkeää olisi myös keskittää toimia suojelemattomien alueiden elinympäristöihin, sillä suojelematonkin alue voi olla tärkeä lajisuojelussa, jos kyseessä on esimerkiksi vanha havumetsä, pohtii Hintsanen.

Kylmään sopeutuneet linnut ahdingossa

– Boreaaliselle alueelle tyypilliset kylmään sopeutuneet lintulajit ovat heikossa asemassa ilmastonmuutoksen takia, ja niiden osuus lintuyhteisöissä pienenee. Esimerkiksi Suomessa pesivä järripeippo ja Kanadassa pesivä amerikansirkkuli ovat vähentyneet tutkimusaineistojen perusteella, kertoo Hintsanen.

Lajien runsaussuhteissa tapahtuvat muutokset ulottuvat sekä suojelualueille että suojelemattomille alueille. Hintsanen osoittaa, että lintuyhteisöt itseasiassa muuttuvat suojelualueilla nopeammin kuin niitä ympäröivillä alueilla, mikä korostaa nykyisen suojelualueverkoston riittämättömyyttä lajien suojelussa.

Hintsasen mukaan lintuyhteisöt muuttuvat, koska lämpimään sopeutuneet eteläiset lajit runsastuvat – ne siirtyvät kohti pohjoista sopivan ilmaston perässä. Levittäytyessään kohti pohjoista ne mahdollisesti käyttävät suojelualueita siirtymäväylinä, mikä kiihdyttää lajien runsaussuhteissa tapahtuvia muutoksia.

Hintsanen tutki myös elinympäristön vaikutusta lintuyhteisöihin, ja tulosten perusteella ihmisen muokkaamat ympäristöt ylläpitävät yhteisöjä, joissa lämpimään sopeutuneet lajit ovat runsaampia. Vastaavasti boreaaliselle alueelle tyypillisissä havumetsissä kylmään sopeutuneet lajit olivat yhteisöissä runsaampia.

– Boreaaliset elinympäristöt ovatkin tärkeitä pohjoisille lajeille, sillä niiden mahdollisuudet siirtyä sopivan ilmaston perässä kaventuvat jatkuvasti, Hintsanen summaa.

Hintsasen väitötutkimuksen tulokset ovat ajankohtaisia, sillä Suomi ja yli 190 muuta maata ovat sitoutuneet Kumning-Montrealin YK:n luonnon monimuotoisuuskehyksen tavoitteisiin. Yksi tavoite koskee suojelualueita, ja niiden määrän kasvattamista 30 prosenttiin maa- ja merialueilla vuoteen 2030 mennessä.

 

Väitöstilaisuus

Leena Hintsanen väittelee 12.4.2024 klo 13 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”The role of protected areas for boreal bird populations and communities in the face of climate change”. Julkinen väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Fabianinkatu 26, Helsinki (Kielikeskus, Juhlasali). Väitöstä voi seurata myös etänä.

Vastaväittäjänä on professori Grzegorz Mikusinski (Swedish University of Agricultural Sciences), ja kustoksena on apulaisprofessori Marjo Saastamoinen (Helsingin yliopisto).

Väitöstilaisuuden tiedot löytyvät Helsingin yliopiston tapahtumista ja väitöskirjan elektroninen julkaisu on luettavissa Heldassa.