Matkalla eläkeuudistukseen

Millaisista lähtökohdista työeläkejärjestelmää ollaan uudistamassa?

Orpon hallitusohjelman mukaan eläkeuudistuksen tavoite on varmistaa työeläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys ja turvata riittävä etuustaso. Uudistuksen tulee löytää keinot eläkemaksutason vakauttamiseen sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän avulla ja vahvistaa julkista taloutta 0,4 % suhteessa BKT:hen eli noin miljardilla eurolla pitkällä aikavälillä.

Kolmikantainen työryhmä asetettiin selvittämään eläkeuudistuksen keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi viime vuoden lokakuussa. Lisäksi työmarkkinajärjestöillä on oma kaksikantainen työryhmänsä. Valmista pitäisi tulla tammikuun 2025 loppuun mennessä. Mikäli työmarkkinaosapuolet ja Orpon hallitus eivät löydä yhteisymmärrystä eläkejärjestelmän muutoksista, hallituksen on määrä päättää tarvittavista toimista omin päin. 

Suomen eläkejärjestelmän malli on vankka ja hyvin toimiva. Se on sijoittunut hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Järjestelmässä ei ole akuuttia rahoituskriisiä: yksityisen sektorin järjestelmässä on lievä eläkemaksun nousupaine pitkällä aikavälillä, kun taas julkisen sektorin eläketurvan rahoitus on paremmin tasapainossa. Pitkän aikavälin laskelmiin liittyy paljon epävarmuutta, minkä vuoksi esimerkiksi yksityisen järjestelmän rahoitusvaje voi olla arvioitua suurempi tai pienempi. Suurin merkitys laskelmissa on väestötekijöillä ja eläkevarojen sijoitustuotoilla. 

Uudistusta pohdittaessa on syytä kiinnittää huomio erityisesti muutamaan keinoon ja niiden merkitykseen kokonaisuudessa.

Syntyvyyden lasku on huolestuttavaa, maahanmuutto on mahdollisuus

Syntyvyys on laskenut Suomessa ennätyksellisen alas vuoden 2010 jälkeen. Viime vuonna syntyneiden lasten määrä oli samaa tasoa kuin pahimpana nälkävuonna 1868. Syntyvyyden romahdus vaikuttaa monin tavoin yhteiskuntaamme. Työeläkejärjestelmän näkökulmasta eläkemaksua maksavia on vähemmän tulevaisuudessa. Samaan aikaan eläkeläisiä on yhä enemmän. Kaikki mahdolliset toimet lapsitoiveiden tukemiseksi ovat tarpeellisia, mutta tehtävä lienee vaikea. Syntyvyyden lasku on globaali ilmiö, ja monissa länsimaissa syntyvyyden laskutrendi on jatkunut pitkään.

Väestökehityksen huolestuttavaan suuntaan voi vaikuttaa maahanmuuttopolitiikalla. Maahanmuutto olikin viime vuonna ennätystasolla. Jos maahanmuutto jatkuisi vahvana ja maahanmuuttajat työllistyisivät hyvin, se vahvistaisi julkista taloutta. Samalla se voisi vakauttaa yksityisen sektorin työeläkemaksun nousupaineen pitkällä aikavälillä. Lisäksi korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osuuden kasvu auttaisi uhkakuvaan, että inhimillisen pääoman määrä alkaa vähentyä 2040-luvulla.

Väestökehitys vaikuttaa työvoiman määrään ja osaava työvoima tuottavuuden kasvuun. Molemmat ovat talouskasvun tärkeitä ajureita pitkällä aikavälillä. Ja julkisen talouden vahvistamiseksi tarvitaan myös talouskasvua menoleikkausten ja veronkorotusten lisäksi.

Eläkevarojen rooli kasvaa

Työeläkevaroille saatavien sijoitustuottojen merkitys työeläkkeiden rahoituksessa on noussut ajan myötä ja kasvaa yhä. Sijoitustuottojen ansiosta työeläkemaksun taso on alempi kuin mitä se olisi, jos työeläkkeet rahoitettaisiin kokonaan eläkemaksuilla. Lisäksi sijoitustuotot vaimentavat sukupolvien välisten kokoerojen vaikutusta eläkemaksuun. Mikäli työeläkevaroille saataisiin hieman nykyistä parempia sijoitustuottoja pitkällä aikavälillä, se vähentäisi eläkemaksun arvioitua nousupainetta yksityisen sektorin työeläkejärjestelmässä.

Julkisuudessakin esillä ollut ajatus osakeriskin kasvattamisesta työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnassa on kannatettava. Osakepainon maltillinen kasvattaminen voisi tuottaa hieman parempia keskimääräisiä tuottoja pitkällä aikavälillä. Näkemystä tukevat rahoitusteoria ja sijoitustuottojen historialliset aikasarjat.

Korkeampien tuottojen tavoittelussa on kuitenkin omat riskinsä. Sijoitustuottojen vuosittainen vaihtelu luultavasti kasvaa. Huonoja sijoitusvuosia voi olla useita peräkkäin. Lisäksi kukaan ei voi taata parempia tuottoja, vaan lopulta tuottojen toteutuminen riippuu markkinoiden kehityksestä. Ja mahdolliset paremmat tuotot toteutuvat vasta pitkällä aikavälillä, jos toteutuvat.

Sijoitusuudistukseen liittyvät odotukset on siksi syytä pitää maltillisina. On mahdollista, että sijoitusuudistus ei yksinään ratkaise julkisen talouden vahvistamistavoitetta, jonka Orpon hallitus on asettanut työeläkejärjestelmälle. Lisäksi on päätettävä, kenelle mahdollisesti syntyvät paremmat sijoitustuotot ohjataan. Jos syntyvä “hyvä” käytetään välittömiin eläkemaksun alennuksiin, se ei vahvista nuorien tai vielä syntymättömien ikäluokkien työeläkkeiden rahoitusta.

Vakauttajaan liittyy avoimia kysymyksiä

Eläkeuudistuksen yhdeksi keinoksi on hallitusohjelmassa ja työmarkkinajärjestöjen tehtävänannossa lukittu sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä. Vakauttajia on erilaisia maailmalla, mutta yleensä niissä on kyse työeläkejärjestelmän rahoituksen alijäämän (tai mahdollisen ylijäämän) hoitamisesta ennalta sovituilla säännöillä. On siis etukäteen sovittu, miten rahoituksen riskejä jaetaan työntekijöiden, työnantajien ja eläkkeensaajien kesken. Vakauttajat voivat muuttaa joko eläkemaksuja tai eläkkeitä – tai molempia yhdessä. Suomen valinta on ollut tähän asti se, että eläkejärjestelmän rahoitusriskiä ei ole siirretty, indeksimuutoksia lukuun ottamatta, eläkkeensaajille.

Jos hallituksen tavoittelema eläkemaksutason vakauttaminen tarkoittaa, ettei maksutaso voisi nousta, se tarkoittaisi eläkejärjestelmän rahoitusriskin siirtämistä eläkkeensaajille. Käytännössä tämä tarkoittaisi eläkkeiden leikkaamista tavalla tai toisella. Kuinka suuria vaikutukset olisivat eläkkeensaajalle, riippuisi vakautusjärjestelmän yksityiskohdista ja eläkejärjestelmän rahoitusepätasapainon suuruudesta. Periaatteellisesti muutos olisi kuitenkin suuri, sillä nykyjärjestelmässä on lähdetty siitä, että eläkemaksu voi joustaa.  

Suomen etuusperusteinen työeläkejärjestelmä on ytimeltään sosiaalivakuutus

Järjestelmän tehtävä on tarjota kohtuullisin kustannuksin vakuutusturva pitkäikäisyyden (vanhuuseläke), työkyvyttömyyden (työkyvyttömyyseläke) ja perheenhuoltajan kuoleman varalta (perhe-eläkkeet eli lesken- ja lapseneläke). Vakuutetun kannalta työeläkkeenä maksettu vanhuuseläke on ennakoitava, elinikäinen ja inflaatiolta suojattu. Kertynyt työeläke kulkee mukana mahdollisista työpaikan vaihdoksista huolimatta. Karttuneet työeläkkeet nauttivat perustuslain omaisuudensuojaa. Työeläkejärjestelmän tulee olla oikeudenmukainen eri sukupolville. Työeläkejärjestelmän rahoitus tulee suurelta osin työnantajien ja työntekijöiden maksamista eläkemaksuista, minkä vuoksi järjestelmää ei ole tarkoitettu valtiontalouden alijäämien tasapainottamiseen. Näistä työeläkejärjestelmän kantavista periaatteista on hyvä pitää kiinni myös tulevaisuudessa.