Kuluttaja: ole tarkkana näiden vastuullisuusväitteiden kohdalla!

On yleistä, että tuotetta markkinoidaan vastuullisena, vaikka se on sisällöltään ja valmistustavaltaan täysin samanlainen kuin perusversio.

”Usein ainoa ero on, että tuotteen päästöt on kompensoitu. Asiakkaan huomio saatetaan myös ohjata yhteen tiettyyn asiaan, vaikka sen merkitys olisi kokonaisuuden kannalta pieni. Kerrotaan esimerkiksi pakkauksen ympäristövaikutuksista, mutta sivuutetaan itse sisältö”, kertoo Ylvan vastuullisuusjohtaja Eelis Rytkönen.

Rytkösen mukaan aidosti vaikuttava vastuullisuustyö on vaikeaa ja vaatii paljon resursseja. Yritykset eivät mielellään viesti vastuullisten vaihtoehtojen kehittämisen haasteista, vaan yrittävät antaa tuotteistaan parhaan mahdollisen mielikuvan.

”Tällöin kuluttajan mahdollisuudet eri tuotteiden vertailuun heikentyvät, ja pahimmillaan luottamus kaikkeen vastuullisuustekemiseen katoaa”, Rytkönen pohtii.

Ylva julkaisi vastikään vastuuttomuusraportin, jossa yritys kertoo avoimesti, millaisia haasteita se on kohdannut omassa vastuullisuustyössään. Kokosimme sen pohjalta viisi yleisesti käytössä olevaa väittämää, joiden kohdalla kannattaa olla erityisen tarkkana.

1. ”Tämä tuote on täysin hiilineutraali.”

Moni yritys kertoo toimintansa tai tuotteidensa olevan hiilineutraaleja jo nyt tai tiettyyn tavoitevuoteen mennessä. Todellisuudessa esimerkiksi ruoan tai vaatteiden valmistusta on toistaiseksi lähes mahdotonta toteuttaa päästöttömästi.

”Hiilineutraaliuslupaukset perustuvat pitkälti päästöjen kompensointiin. Kuluttajan näkökulmasta tärkeää olisikin tieto siitä, kuinka merkittävä osa päästöistä on saatu leikattua ilman kompensaatiota”, kertoo Rytkönen.

2. ”Tuotteen hiilijalanjälki on markkinoiden pienin.”

Eri valmistajien ilmoittamia hiilijalanjälkilaskelmia ei yleensä voi vertailla keskenään. Yleistä ja yhteistä menetelmää hiilijalanjäljen laskemiselle ei vielä ole: yritys saattaa esimerkiksi ilmoittaa tuotteen valmistamisesta syntyvät päästöt, mutta jättää kuljetuksista syntyvät päästöt huomiotta.

3. ”Tuote on peräisin Euroopasta.”

Mitä vähemmän jalostettu tuote, sitä todennäköisemmin sen alkuperää koskeva väite pitää paikkansa. Jos tomaattien ilmoitetaan kasvaneen Espanjassa tai omenoiden Suomessa, on tieto suurella varmuudella totta. Pitkälle jalostettujen tuotteiden kohdalla tilanne monimutkaistuu. Esimerkiksi kalapuikkojen kala on saatettu onkia Intian valtamerellä, käsitellä Kiinassa, leipoa puikoiksi Tanskassa ja pakata Virossa.

3. ”Tuote on vastuullinen.”

Väite saattaa pitää paikkansa jonkin vastuullisuuden osa-alueen kohdalla. Usein erilaiset vastuullisuuspyrkimykset ovat kuitenkin ristiriidassa toisiinsa nähden. 

”Maalämpökaivot tuottavat puhdasta energiaa, mutta niiden rakentamisella on vaikutuksia maaperään ja pohjavesiin. Sähköauto saattaa puolestaan olla vähäpäästöinen, mutta samalla niiden akkumateriaaleja louhitaan epäinhimillisissä työoloissa”, Rytkönen sanoo.

5. ”Tuotteella on vastuullisuussertifikaatti.”

Pelkkä ilmoitus sertifioinnista tai siitä kertova logo eivät oikeastaan kerro tuotteen vastuullisuudesta vielä mitään. Moni yritys on kehittänyt omia ”sertifikaatteja” tai vastuullisuusmerkkejä, joiden kautta ne pyrkivät antamaan tuotteistaan halutun kuvan.

”Luotettava vastuullisuusmerkintä on kolmannen osapuolen myöntämä ja yleisesti tunnettu. Tällaisia ovat esimerkiksi Pohjoismainen ympäristömerkki ja Reilun kaupan merkki”, Rytkönen kertoo.