Liikkumisen väheneminen nuoruudessa linkittyy keskusteluvaikeuksiin isän kanssa ja näkyy sairauksien riskitekijöissä

Niillä nuorilla, joiden liikkuminen väheni 15 ja 19 ikävuoden välillä varsin alhaiselle tasolle tai jotka liikkuivat vähän läpi nuoruuden, oli muita enemmän keskusteluvaikeuksia isän kanssa 15-vuotiaana. He myös söivät vähemmän hedelmiä ja vihanneksia 19-vuotiaana kuin nuoret, jotka liikkuivat aktiivisesti läpi nuoruuden. Liikkumistaan vähentäneiden joukossa havaittiin lisäksi tyypillisemmin tupakointia nuorena aikuisena. 

– Keskusteluvaikeuksien yhteys laskevaan ja vähäiseen liikkumiseen nuoruudessa on mielenkiintoinen uusi löydös, väitöskirjatutkija Aira liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo.  

– Terveyden edistäminen, joka ei suoraan liity liikkumiseen, tulisi nähdä mahdollisuutena edistää fyysistä aktiivisuutta. Esimerkiksi isän ja nuoren välinen vuorovaikutus kotona saattaa heijastua liikkumiskäyttäytymiseen. Aihetta kannattaisi jatkossa tutkia tarkemmin.  

 Liikkumisen väheneminen näkyy sairauksien riskitekijöissä jo nuorena   

Liikkumisen terveyshyödyt eivät tule ajankohtaisiksi vasta vanhemmalla iällä. Nuoren liikkumisen väheneminen 15 vuoden iästä alkaen näkyi epäedullisina sokeriaineenvaihdunnan, hyvän kolesterolin ja painoindeksin muutoksina. Samoin nuorilla, joiden liikkuminen lisääntyi 15 vuoden iästä alkaen, näkyi jo ennen 20 vuoden ikää terveyden kannalta suotuisaa verenpaineen laskua.  

– Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisimpiä kuolinsyitä ja heikentävät sairastuneiden elämänlaatua. On tärkeää tiedostaa, että liikkumistottumukset vaikuttavat näiden sairauksien riskitekijöihin jo nuorena, Aira painottaa.    

Liikuntaseuraharrastus tukee aktiivisuuden säilymistä  

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että liikuntaseuraharrastuksen loppuminen oli yleistä. Noin kolmasosa tutkituista nuorista jättäytyi pois liikuntaseuratoiminnasta 15 ikävuoden jälkeen. Liikuntaseuraharrastuksen jatkuminen näytti tukevan aktiivisuuden säilymistä.  

 – Liikuntaseurat ansaitsevat tunnustusta siitä, että toiminnassa mukana pysyvien aktiivisuus säilyy korkealla varhaisaikuisuuteen. Seuraharrastuksen loppuminen saa kuitenkin pohtimaan, missä määrin harrastuksen jatkaminen vähemmän tavoitteellisesti on mahdollista nuorena aikuisena, kun muu vapaa-ajanvietto, opinnot tai työelämä vievät enemmän aikaa, Aira pohtii.  

Väitöskirjassaan Aira hyödynsi ainutlaatuista suomalaista seurantatutkimusaineistoa, jossa nuorten liikkumista mitattiin liikemittarilla ja sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä laboratoriokokeilla nuorten ollessa 15 ja 19 vuoden ikäisiä. Kyselyillä kerättiin tarkempaa tietoa nuorten elintavoista ja perheestä. Aineisto kerättiin Jyväskylän yliopiston, UKK-Instituutin ja Suomen liikuntalääketieteen keskusten yhteistyönä.  

Tuula Airan terveyden edistämisen väitöskirja “Physical Activity Patterns from Adolescence to Young Adulthood: Their Characteristics and Relationship with Cardiometabolic Health” tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 7.6.2024 klo 12 alkaen päärakennuksen salissa C1. Vastaväittäjänä toimii professori Tiina Laatikainen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Sami Kokko (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Väitöstä voi seurata myös verkkovälitteisesti.

Tuula Aira kirjoitti ylioppilaaksi Karttulan lukiosta keväällä 2001 ja valmistui terveystieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2006 pääaineenaan terveyskasvatus. Aira on toiminut valmistumisestaan saakka tutkimus- ja opetustehtävissä Jyväskylän yliopistossa sekä vuosina 2010–2011 suunnittelijana Terveyden edistämisen keskus ry:ssä. Väitöstutkimusta on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö.  

Julkaisutiedot  

Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa.

Lisätietoja:   

Väitöskirjatutkija Tuula Aira   
P. 040 805 4467  
tuula.m.aira@jyu.fi