Kokoomuksen Kilpi: Hatkaaminen ei voi olla lapsen perusoikeus

”Kun lapsi otetaan yhteiskunnan toimesta huostaan, silloin tehdään valtavan suuri lupaus. Hänelle luvataan antaa juuri ne asiat, jotka hänen elämästään puuttuvat - rajat ja rakkaus, ne perusasiat, joista turvallinen lapsuus koostuu. Nykylain oloissa tätä lupausta on hyvin vaikeaa lunastaa. Karkumatkalle voi lähteä tuosta vaan ja hallussa voi pitää vaikka kuinka laittomia aineita ja asioita. Poliisina olen törmännyt tähän järjettömyyteen aivan liian useasti ja todistanut liian monta kertaa myös sen, kuinka kammottaviin tilanteisiin lapset hatkareissuillaan voivatkaan joutua. Emme voi antaa tällaisen jatkua – hatkaaminen ei ole lapsen perusoikeus” Kilpi toteaa.

Kilpi osallistui keväällä kokoomuksen eduskuntaryhmän lastensuojeluavauksen valmisteluun. Siinä esitetään, että vaikeasti oireileville lapsille tarkoitettuja erityisen huolenpidon (EHO) -jaksoja kehitetään.

”Lapsen itsemääräämisoikeus on hyvä asia, mutta ylikorostettuna se tarkoittaa sitä, ettei lapsi saa olla enää lapsi, eikä aikuinen aikuinen. Kuka silloin ottaa kasvatusvastuun? Mielestäni hyvä lähtökohta on se, että lastensuojeluyksiköllä pitää olla samat kasvatukselliset työkalut kuin huoltajilla. Lasten ongelmien kasvaessa ja monimutkaistuessa myös yksiköiden toimivallan täytyy kasvaa. Palvelujahan on erilaisia sijaishuollosta aina sairaalakouluihin ja psykiatriseen hoivaan asti. Työkalujen pitää vastata vallitsevaa tilannetta. Se on meidän kaikkien etu, varsinkin lasten”, Kilpi pohtii.

EHO:t luotiin aikoinaan 2000-luvun alussa mm. päihdeongelmaisten lasten auttamiseksi. Kilven mukaan EHO-paikkoja on kuitenkin liian vähän ja jaksot ovat liian lyhyitä, maksimissaan 90 päivää, jotta lapsia voidaan auttaa tehokkaasti.

”Vaikka esimerkiksi puoli vuotta olisi lapsen maailmassa pitkä aika, en näe, että selviämme nykyisistä haasteista ilman EHO-jaksojen voimakasta kehittämistä. On ymmärrettävä, kuinka syvällisiä ongelmia lapsilla voi tänä päivänä olla. Puutteita voi olla aivan perusasioissa, kuten syömisessä, jonka opettelusta lähdetään liikkeelle. 90 päivää ei tässä riitä mihinkään. Pidemmällä, kuntouttavammalla jaksolla lapsi voi vahvistua riittävästi pärjätäkseen esimerkiksi nyt kehitettävissä hybridiyksiköissä”, Kilpi sanoo.

”Yksiköiden arki, henkilökunnan ammattitaito sekä lapsen kohtaaminen ja hoiva ovat lopulta ne, jotka tukevat lasta terveeseen kehitykseen ja kasvuun. Lapsen kasvatuksessa pätee edelleenkin hyvin yksinkertaiset perusasiat, kolmen R:n yhtälö - ravinto, rajat ja rakkaus. Kun yksikin puuttuu, ongelmat alkavat. Liian usein puuttuu enemmän kuin yksi. Yhteiskunnan pitää pystyä ne tarjoamaan, jos niitä ei ole muutoin saatavilla”, Kilpi päättää.