Aluehallintovirastot: Ympärivuorokautisen palveluasumisen vähimmäishenkilöstömitoituksen alentaminen voi vaarantaa iäkkäiden henkilöiden oikeuden laadukkaisiin palveluihin

Hallitus päätti julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2025–2028 lisätoimista, jotka vahvistavat julkista taloutta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vanhuspalvelulakia siten, että mitoituksen tulisi olla pysyvästi vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohden 1.1.2025 lähtien aiemmin lakiin kirjatun 0,7 sijaan. Vähimmäismitoituksesta (0,7) säätäminen nähtiin välttämättömäksi hoidon laatua heikentävien ja asiakasturvallisuutta vaarantavien puutteiden vuoksi.

Aluehallintovirastot eivät pidä esitettyä muutosta kannatettavana

Aluehallintovirastojen arvioinnin mukaan vähimmäishenkilöstömitoituksen alentaminen esitetyllä tavalla voi vaarantaa iäkkäiden henkilöiden riittävät ja laadukkaat palvelut sekä sisällöllisesti mielekkään elämän. Esitetty vähimmäismitoitus ei valvontahavaintojen perusteella usein riitä vastaamaan asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelujen tarvetta. Monet hyvinvointialueet lisäävät yhteisöllistä asumista vastatakseen lisääntyneeseen hoidontarpeeseen. Yhteisöllisen asumisen lisääntymisen ja sen myötä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsyn kriteereiden tiukentumisen vuoksi, ympärivuorokautiseen asumispalveluun siirtyvät asiakkaat ovat entistä vaativamman hoidon ja huolenpidon tarpeessa.

Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että esitetty vähimmäishenkilöstömitoitus 0,6 työntekijää asiakasta kohden on riittävä, jos asiakkailla ei ole vaikeita muistisairauksia tai vaativaa somaattista hoitoa. Käytännössä ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaat ovat kuitenkin joko vaikeasti muistisairaita tai tarvitsevat muutoin vaativaa hoitoa, joten aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan mitoitustarve on pääsääntöisesti vähintään 0,65 työntekijää asiakasta kohden.

Valvontahavaintojen mukaan palveluntuottajat suunnittelevat henkilöstömitoituksen pääsääntöisesti vähimmäisvaatimuksen mukaisesti, jolloin asiakkaiden yksilölliset ja vähimmäismitoitusta korkeampaa mitoitusta edellyttävät tarpeet, kuten saattohoidon asianmukainen toteuttaminen sekä elämän laatua ja toimintakykyä ylläpitävät palvelut, jäävät huomiotta. Asiakkaiden itsemääräämisoikeuden rajoittaminen liittyy myös huolestuttavan usein liian vähäiseen henkilökuntamäärään.

Valvontahavaintojen perusteella yksiköissä, joissa on korkeampi henkilöstömitoitus ja riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, on myös parempi henkilöstön saatavuus ja pysyvyys. Aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan riittävä vähimmäishenkilöstömitoitus on keskeinen tekijä vanhustenhuollossa työskentelevien pitovoiman turvaamisen sekä palvelun asianmukaisen laadun kannalta.  Mitoituksen laskeminen voi aiheuttaa pidemmällä aikavälillä hyvinvointialueille kustannuksia, jotka voivat heikentää hyvinvointialueen taloutta mm. henkilöstön uupumisen vuoksi.

Mikäli eduskunta päättää laskea mitoitusta aluehallintovirastojen näkemyksestä huolimatta, tulee varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden määrää ei vähennetä, vaan vähennys kohdistuu muihin henkilöstöryhmiin, kuten hoiva-avustajiin. Aluehallintovirastot korostavat myös, että valtakunnalliset kriteerit ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsemiseksi ovat tarpeen asiakkaiden yhdenvertaisuuden varmistamiseksi.