Tampereen yliopiston tutkijat selvittävät sotastressin periytymistä jälkeläisille

Sodassa koettujen traumojen vaikutuksista seuraaviin sukupolviin on keskusteltu niin Suomessa kuin muuallakin. Ilmiötä on haastava tutkia, sillä subjektiivisesti koettua traumaa ja sen jälkiseuraamuksia on vaikea mitata ja seurata. Samaan aikaan isien ja äitien kokeman stressin vaikutukset heidän jälkeläisiinsä on erittäin ajankohtainen tutkimuskysymys epigenetiikassa.  

Epigenetiikassa tutkitaan, miten eri ympäristöaltisteet vaikuttavat geenien toimintaan muuttamatta DNA:n rakennetta pysyvästi ja miten nämä muutokset vaikuttavat yksilön terveyteen. Epigeneettiset muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä sukupolvelta toiselle sukusolujen välityksellä ja vaikuttaa siten myös jälkeläisten ominaisuuksiin. 

Uudessa hankkeessa tutkijat yhdistävät Suomen armeijassa vuosina 1939–1945 palvelleiden suomalaismiesten palvelustiedot LASERI-pitkittäisaineistoon. LASERI-tutkimuksessa selvitetään sairauksien syntyyn vaikuttavia tekijöitä yksilön koko elinkaaren aikana. Tutkimus on käynnistetty vuonna 1980 ja viimeisin seuranta on toteutettu vuosina 2018–2020.  

Dosentti Emma Raitoharju kertoo, että hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvista periytymistä on tähän saakka tutkittu pääasiassa eläinmalleilla, koska monisukupolvisia aineistoja, joista on kerätty myös biologisia näytteitä, ei ole ollut olemassa. Jyrsijöillä erityisesti isien ylipainon ja stressin on osoitettu vaikuttavan jälkeläisten terveyteen useassa sukupolvessa. Tätä ajatusta tukevat myös satokirjanpitoihin perustuneet tutkimukset, joissa ihmisillä on löydetty yhteys isoisien ravinnonsaannin ja erityisesti pojanpoikien sairastuvuuden välillä. 

– Meillä on nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus päästä myös ihmisten kohdalla niiden biologisten tekijöiden jäljille, jotka välittävät vanhempien kokemien ympäristöaltisteiden seurauksia jälkeläisiin ja heidän terveyteensä. LASERI:sta kerätyt terveystiedot ja epigeneettisesti määritetyt biologiset näytteet yhdessä sotilaiden palvelustietojen kanssa mahdollistavat tutkimuksen, jonka tekeminen alusta alkaen veisi lähes 100 vuotta. 

Stressin vaikutusta selvitetään laajasti 

Tutkimuksessa hyödynnettävät sotilaiden palvelustiedot perustuvat Kansallisarkiston kantakorttikokoelmaan. Kantakortteihin merkittiin tietoja rauhanajan varusmiesajalta sekä sotapalveluksesta vuosina 1939–1945.  

– Suomalaiset tutkimusaineistot ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen rikkaita, kattavia ja hyvin säilyneitä. Tutkimuksessa on mahdollista tarkastella sotakokemukseen liittyviä stressitekijöitä suhteessa sotilaan jälkeläisten terveystietoihin ja sosiaalisiin muuttujiin kolmessa sukupolvessa, sanoo dosentti ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusjohtaja Ville Kivimäki.

Tutkimus arvioi sotastressiä rakentamalla sotilaiden kokemusprofiileja. Kantakorttien tiedoista tutkijat tunnistavat erilaisia ‘stressimuuttujia’ kuten sotapalveluksen keston, aselajin, etulinjapalveluksen, sotilaan taistelut ja haavoittumiset. Yhtenä sotastressin aiheuttajana huomioidaan tappiot, jotka sotilaan joukkoyksikkö kärsi sodassa. 

Tutkittavien joukko koostuu noin 1300 sodassa palvelleesta suomalaismiehestä, joiden jälkeläiset ovat myöhemmin osallistuneet LASERI-tutkimukseen. 

– Lisääntyvä tieto hankittujen ominaisuuksien periytymisestä nostaa esiin myös lasta suunnittelevien isien elintapojen vaikutuksen tulevan lapsen terveydelle. Toisaalta tämä tutkimushanke valottaa voimakkaiden stressikokemusten biologisia seurauksia ja voi auttaa meitä myöhemmin ymmärtämään esimerkiksi sairastuvuuden eroja eri väestöryhmissä, Raitoharju lisää. 

Transgenerational Epigenetic Effects of War (TREES) toteutetaan yhteistyössä Emma Raitoharjun johtaman molekulaarisen epidemiologian tutkimusryhmän sekä Ville Kivimäen johtaman Suomen Akatemian tutkimushankkeen Epätasa-arvoinen sota: Haavoittuvuus, stressi ja selviytyminen Suomen armeijassa 1939–1945 (UnWar) kanssa. Hankkeen tutkijoina toimivat molekyylibiologian puolella Saara Marttila ja historiantutkimuksen puolella Ilari Taskinen ja Virva Liski. Se toteutetaan yhteistyössä professori Terho Lehtimäen kliinisen kemian tutkimusryhmän ja muun LASERI-tutkimusyhteisön kanssa. 

Ensimmäisiä tutkimustuloksia on odotettavissa ensi vuonna.