Miten rakkaus näkyy aivoissa? Tutkimus paljastaa rakkauden eri lajien aivoalueet

”Näet vastasyntyneen lapsesi ensimmäistä kertaa. Vauva on pehmeä, terve ja elinvoimainen – elämäsi suurin ihme. Tunnet rakkautta pienokaista kohtaan.”

55 rakastavassa parisuhteessa elävää vanhempaa kuuli vastaavanlaisia lyhyitä tarinoita tutkimuksessa, jossa mitattiin toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) avulla kuuteen eri rakkauden lajiin liittyvää aivotoimintaa. Tutkituista lajeista rakkaus lapsiin oli kaikkein voimakkainta. Muut tutkitut rakkauden lajit olivat romanttinen rakkaus sekä rakkaus ystäviä, tuntemattomia, lemmikkejä ja luontoa kohtaan. Tutkimusartikkeli on juuri julkaistu Oxford University Pressin Cerebral Cortex -lehdessä.

”Nyt annamme aikaisempaa tutkimusta kattavamman kuvan eri rakkauden lajeihin liittyvästä aivotoiminnasta. Rakkauden aktivaatiokuvio syntyy sosiaalisessa tilanteessa tyvitumakkeisiin, otsan keskilinjaan, takaraivon sivuille ja etukiilaan”, kertoo tutkimusta koordinoinut filosofi ja tutkija Pärttyli Rinne.

Tutkimusta olivat Rinteen lisäksi toteuttamassa tutkijat Juha Lahnakoski, Heini Saarimäki, Mikke Tavast, Mikko Sams ja Linda Henriksson. Henrikssonin mukaan on hämmästyttävää, miten vähän rakkautta on aikaisemmin tutkittu aivokuvantamisen avulla.

“Tutkimalla aivojen aktivaatioita eri rakkauden lajeissa lisäämme tutkimustietoa tunteista, ja se voi auttaa hoitamaan mielenterveyden haasteita, kuten kiintymyssuhdehäiriöitä, masennusta ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita. Rakkauden hermostollisen luonteen ymmärtäminen voi ohjata filosofista keskustelua rakkauden luonteesta, tietoisuudesta ja ihmisten välisistä suhteista”, professori Sams sanoo.

Rinteen koordinoima tutkimusryhmä tutki rakkauteen liittyviä kehokokemuksia jo vuosi sitten, ja tämän aikaisemmankin tutkimuksen mukaan läheisissä ihmissuhteissa koetaan voimakkaimpia rakkauden kokemuksia. Lisää tutkimuksesta täällä.

”Uudet tulokset voivat auttaa myös ymmärtämään sitä, miksi rakkaus-sanaa käytetään niin hämmentävän monenlaisissa viitekehyksissä, kuten romanttiseen rakkauteen ja seksuaaliseen haluun, vanhemmuuteen, sekä lähimmäisen rakkauteen tai myötätuntoon liittyen”, sanoo Rinne.

Kynttiläillallisia ja kissan käpertymisiä

Romanttinen rakkaus on miltei yhtä voimakasta kuin vanhemman rakkaus lapsia kohtaan. Sitä heräteltiin tuoreessa tutkimuksessa esimerkiksi seuraavan tarinan avulla:

”Olet kynttiläillallisella kumppanisi kanssa. Katsot häntä silmiin pöydän yli, ja välillänne vallitsee sanaton yhteisymmärrys. Rakastat kumppaniasi.”

Tutkijoiden mukaan aivotoimintaan ja palkintojärjestelmän aktivoitumiseen vaikuttavat paitsi rakkauden kohteen läheisyys, myös kohteen laatu, eli onko kyseessä ihminen, toislajinen olento vai luonto. Esimerkiksi rakkaus luontoon aktivoi palkintojärjestelmän lisäksi aivoissa myös visuaalisia alueita, jotka aktivoituvat esimerkiksi maisemien katselemisesta. Myötätuntoinen rakkaus vieraita ihmisiä kohtaan taas oli vähemmän palkitsevaa ja aivotoiminnallisesti heikompaa kuin rakkaus läheisissä ihmissuhteissa.

Eniten tutkijat yllättyivät siitä, että ihmisten väliseen rakkauteen liittyvät aivoalueet olivat keskenään lopulta hyvin samanlaisia, ja eroja syntyi juuri lähinnä aktivaation voimakkuudessa: ne kaikki aktivoivat tiettyjä sosiaalisuuteen liittyviä aivoalueita, toisin kuin vaikkapa rakkaus lemmikkeihin tai luontoon. Mutta myös tähän sääntöön on olemassa poikkeus:

”Kun katsotaan lemmikkeihin kohdistuvaa rakkautta ja siihen liittyvää aivotoimintaa, sosiaalisen aivotoiminnan alueet paljastavat tilastollisesti, onko kyseessä lemmikin omistaja vai ei. Lemmikkien omistajilla nämä alueet aktivoituvat enemmän kuin muilla”, Rinne sanoo.

Muiden kuin lemmikin omistajien osalta rakkaus lemmikkejä kohtaan aktivoi osin samoja palkkiojärjestelmän alueita, mutta muuten aivotoiminta näyttää erilaiselta. Seuraavan tarinan aikainen aivotoiminta siis paljastaa, onko ihmisellä lemmikkiä vai ei:

”Loikoilet kotonasi sohvalla ja lemmikkikissasi tassuttelee luoksesi. Kissa käpertyy viereesi kerälle ja kehrää uneliaana. Rakastat lemmikkiäsi.”

Rakkauden aktivaatioita kontrolloitiin tutkimuksessa neutraaleilla tarinoilla, joissa ei tapahtunut juuri mitään. Niissä esimerkiksi katseltiin bussin ikkunasta kadulle tai harjattiin hajamielisesti hampaita. Jokaisen rakkaustarinan jälkeen osallistujat saivat tehtäväkseen kuvittelemalla eläytyä kymmenen sekunnin ajan kuhunkin rakkauden tunteeseen. Yleisesti ottaen aivojen aktivaatio oli kuvittelun aikana vähäisempää kuin tarinoiden aikana, mutta lapsiin kohdistuvassa rakkaudessa aktivoituminen poikkesi muista:

”Vanhempainrakkaudessa oli kuvittelunkin aikaista aktivaatiota syvällä aivojen palkintojärjestelmässä aivojuovion alueella, eikä tätä nähty minkään muun rakkauden lajin osalta”, Rinne sanoo.

Linkki artikkeliin