Yrityskohtainen sopiminen ei kasvattanut sukupuolten tai koulutusryhmien välisiä palkkaeroja Suomessa

Metsäteollisuudessa siirryttiin vuonna 2022 valtakunnallisista työehtosopimuksista yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Teknologiateollisuus puolestaan siirtyi vuonna 2022 hybridimalliin, jossa alakohtaisen työehtosopimuksen lisäksi voidaan tehdä myös yrityskohtaisia sopimuksia. Muutokset ovat osa eurooppalaista kehitystä, jossa neuvottelujärjestelmät hajautuvat, eli sopiminen siirtyy lähemmäs yritystasoa.  

Tuoreissa Etla-tutkimuksissa Neuvottelujärjestelmän hajautuminen ei kasvattanut eri ryhmien välisiä palkkaeroja (Etla Muistio 137) ja The Effects of the Decentralization of Collective Bargaining on Wage Differences Among Employee Groups (Etla Working Paper 118) tarkastellaan aiemman tutkimuksen pohjalta, kuinka siirtyminen pois liittokohtaisesta sopimisesta on vaikuttanut eri koulutusryhmien ja sukupuolten välisiin palkkaeroihin. Tutkimuksessa käytiin läpi paperiteollisuuden, mekaanisen metsäteollisuuden sekä ohjelmistoalan palkkoja sukupuolen sekä eri ikäryhmien mukaan käyttämällä avuksi tilastollisia vertailuryhmiä. Tutkimusaineistona oli Tulorekisteri. 

Aikaisempi kansainvälinen tutkimus on osoittanut, että työehtosopimusjärjestelmän hajautuminen voi johtaa sukupuolten tai eri koulutusryhmien välisten palkkaerojen kasvuun. Nyt julkaistun tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että Suomessa siirtyminen pois liittokohtaisesta sopimisesta ei ole kasvattanut miesten ja naisten tai eri koulutusryhmien välisiä palkkaeroja. 

Metsäteollisuuden siirtyminen liittokohtaisesta sopimisesta yrityskohtaiseen sopimiseen oli merkittävä muutos Suomen työmarkkinoilla. Myös ohjelmistoalalla tapahtunut siirtyminen hybridimalliin, jossa alakohtaisen työehtosopimuksen lisäksi voidaan solmia yrityskohtaisia sopimuksia, lisäsi huomattavasti yrityskohtaista sopimista tällä alalla, korostaa Etlan työelämäasiantuntija, tutkimusjohtaja KTT Antti Kauhanen. 

– Muutokset herättivät aikanaan paljonkin keskustelua siitä, miten palkkojen tasolle ja hajonnalle käy. Jo aiempi tutkimukseni osoitti, että siirtymän vaikutukset palkkojen tasoon ja hajontaan olivat vähäisiä. Tässä tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että siirtymä ei myöskään juuri vaikuttanut sukupuolten tai eri ryhmien välisiin palkkaeroihin. Näiden valossa huoli siitä, että siirtyminen pois liittokohtaisesta sopimisesta johtaisi isoihin muutoksiin palkoissa, on liioiteltu, toteaa Kauhanen. 

Jo aiemmassa tutkimuksessa kävi ilmi, että vain paperiteollisuuden työntekijöillä yrityskohtaiseen sopimiseen siirtyminen nosti hieman ansioita ja kasvatti yritysten sisäistä palkkahajontaa. Tulokset osoittivat, että sukupuolten välinen palkkaero tällä alalla on kaventunut noin 200 euroa kuukaudessa enemmän kuin vertailuryhmässä.  

Tutkimus on osa TT-säätiön rahoittamaa hanketta Yrityskohtaisen sopimisen vaikutus palkankorotusten kohdentumiseen. 

Kauhanen, Antti: “The Effects of the Decentralization of Collective Bargaining on Wage Differences Among Employee Groups” (Etla Working Paper 118)  

Kauhanen, Antti: ”Neuvottelujärjestelmän hajautuminen ei kasvattanut eri ryhmien välisiä palkkaeroja” (Etla Muistio 137)