Heinä-elokuun vesitilannekatsaus 2024: järvivedet olivat keskimääräistä lämpimämpiä (Pohjalaismaakunnat)

Heinä-elokuussa saatiin sateita ja virtaamat kasvoivat kauden lopussa paikoitellen tulvalukemiin 

Pohjalaisjokien virtaamat olivat kesällä melko tavanomaisissa lukemissa, vaikka runsaita vesisateita välillä saatiinkin. Heinä-elokuussa isommat sateet näkyivät vain pieninä nousuina jokien virtaamissa lukuun ottamatta elokuun viimeisen viikonlopun rankkasateita, jotka osuivat erityisesti Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesistöjen keskiosille. Paikallisesti oli havaintoja jopa yli 100 mm:n sademääristä viikonlopun aikana ja koko elokuun sademäärät olivat monin paikoin noin puolitoistakertaisia keskimääräiseen nähden.  

Kyrönjoen alaosalla Skatilassa virtaama oli heinäkuussa alimmillaan noin 6 m3/s ja nousi elo-syyskuun vaihteen rankkasateiden myötä korkeimmillaan noin 250 m3/s, joka vastaa pientä kevättulvaa. 

Lapuanjoen alaosalla Kepon havaintoasemalla virtaama oli heinäkuussa alimmillaan noin 5 m3/s ja nousi elo-syyskuun vaihteen rankkasateiden myötä korkeimmillaan noin 140 m3/s. Lapuan Liinamaalla tulvaraja ylittyi rankkasateiden myötä ja vedet nousivat alimmille pelloille. Sateet nostivat vedenpintoja myös Vaasan eteläpuolisissa rannikon joissa, kuten Lapväärtinjoessa ja Laihianjoessa, mutta niissä nousu oli maltillisempaa. 

Keski-Pohjanmaan alueella pahimmilta rankkasateilta on vältytty ja Perhonjoella Vetelin Tunkkarissa virtaama on ollut heinä-elokuussa pitkään noin 4-5 m3/s.   

Järvien pinnat ovat kesän jäljiltä pääosin tavanomaisilla tasoilla lukuun ottamatta Hirvijärven tekojärveä, joka on noin 35 cm alempana kuin tavanomaisesti tähän vuodenaikaan. Järvien pintojen arvioidaan nousevan syksyn sateiden myötä. 

Vedet lämpimiä kesällä 

Järvivedet olivat heinä-elokuussa keskimääräistä lämpimämpiä. Lappajärvellä lämpötila vaihteli heinä-elokuussa 20 asteen molemmin puolin. Lämpimillään vesi oli heinäkuun lopussa yli 24 astetta. Matalilla lahtialueilla ja pienissä järvissä lämpötilat olivat tätäkin korkeampia. Elokuun loppua kohden vedet alkoivat jäähtyä. Elokuun lopussa Lappajärven vesi oli 17-18 asteista, tämäkin vielä ajankohtaan nähden melko lämmintä. 

Suurten jokien ravinne-, etenkin fosforipitoisuudet olivat heinä-elokuussa varsin korkeita. Kun virtaamat ovat kesäisin tyypillisesti varsin alhaisia, korostuu pistekuormituksen merkitys veden laadulle. Myös kesäajalle tyypilliset lyhyet rankkasateet huuhtovat ravinteita vesistöihin. Korkeimmat fosforipitoisuudet havaittiin Närpiönjoella, alhaisimmat Perhonjoella ja Ähtävänjoella. Typen kohdalla pitoisuudet olivat korkeimmat Kyrönjoella ja Närpiönjoella ja alhaisimmillaan Lapväärtinjoella ja Perhonjoella. Kaikkien jokien ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevöitymistä ja kuormituksen vaikutuksia. Jokivedet olivat myös varsin tummia humuksesta ja raudasta johtuen. Kesäajalle tyypillisesti happamuushaittoja ei esiintynyt. Jokivesien pH vaihteli 6-7 välillä. 

Kesäkuussa alkaneet sinileväkukinnot jatkuivat heinä-elokuussa. Suurella osalla alueen järviä havaittiin voimakkuudeltaan, ajoittumiseltaan ja kestoltaan vaihtelevia sinileväesiintymiä. Kukintoja havaittiin mm. Alajärvellä, Evijärvellä, Ähtärinjärvellä ja Kuortaneenjärvellä. Toisaalta esim. Lappajärvellä esiintymät jäivät melko vähäisiksi. Merialueella esiintyi viime vuosien tapaan melko laajojakin sinileväkukintoja. Voimakkaimmat esiintymät keskittyivät Selkämerelle, josta ne levisivät aika ajoin saaristoon ja rannikolle. 

Pohjavedenpinta on tavallista ylempänä 

Heinä-elokuu oli pohjalaismaakunnissa varsin sateinen. Esimerkiksi Ylistaron Pelmaan sääasemalla satoi elokuussa lähes kaksi kertaa enemmän vettä kuin vuosina 1991–2020 keskimäärin. Heinäkuussakin sademäärä oli hieman yli pitkän aikavälin keskiarvon. Kesäsateet ovat kuitenkin usein erittäin paikallisia ja yksittäisestä sadekuurosta voi sataa suuria määriä vettä, joten paikallinen vaihtelu heinä-elokuun sademäärässä on suurta. 

Mikäli voimakkaat sateet eivät jatku, pohjavedenpinnan odotetaan laskevan loivasti, kunnes sään jäähtyessä ja haihdunnan vähentyessä pohjaveden pinnan aleneminen loppuu. Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsevilla valtakunnallisilla pohjaveden pinnankorkeuden seuranta-asemilla pohjavedenpinta on vuodenaikaan nähden keskimääräisen tason yläpuolella lukuun ottamatta Alavuden seuranta-asemaa, jolla pinnankorkeus on ajankohdan keskiarvon alapuolella. Pohjavedenpinta on korkealla erityisesti pohjalaismaakuntien länsi- ja keskiosassa, Etelä-Pohjanmaan kaakkoisosassa voi paikoin olla ajankohdalle tavanomaisempi pohjavesitilanne.