Eläinsuojelurikoksia selitetään monin tavoin oikeudessa

Helsingin yliopiston tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia eläinsuojelurikoksia Suomessa tehdään ja millaisia perusteluja syytetyt esittävät tekojensa puolustukseksi. Väitöskirjatutkija Elli Valtonen eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta kävi tutkimustaan varten läpi 1443 eläinsuojelurikoksesta tai -rikkomuksesta annettua käräjäoikeuden tuomiota manner-Suomesta vuosilta 2011–2021. Rikoksista noin kolmasosa kohdistui tuotantoeläimiin, loput lemmikkieläimiin.

Tuotantoeläinten pitäjät vetosivat hankaliin olosuhteisiin

Käräjäoikeudet pitivät tuotantoeläimiin kohdistuneita rikoksia keskimäärin vakavampina kuin lemmikkieläimiin kohdistuneita. Nämä rikokset olivat yleensä pitkäkestoisempia, koskettivat suurempaa määrää eläimiä ja johtivat useammin eläinten kuolemaan. Tuotantoeläimiin kohdistuneista rikoksista syytetyistä enemmistö oli miehiä, kun taas lemmikkieläintapauksissa syytetyistä miehiä oli hieman yli puolet. 

– Syytetyt antoivat useammin selityksiä tuotantoeläimiin kohdistuneille teoille. Syytetyistä valtaosa vetosi hankaliin olosuhteisiin, kuten avioeroon, suureen työmäärään, taloudellisiin ongelmiin tai haastaviin sääolosuhteisiin. Lähes puolet heistä katsoi, että ei ollut toiminnallaan aiheuttanut haittaa eläimille. Yli kolmasosa taas syytti valvontaviranomaisia ammattitaidon puutteesta tai epäammattimaisesta käyttäytymisestä. Osa koki taloudellisten velkojen estäneen tuotantoeläinten pidon lopettamisen, Valtonen kertoo.

Väkivaltaisen eläinsuojelurikoksen tekijät syyttivät lemmikin käytöstä

Väkivaltaiset eläinsuojelurikokset kohdistuivat usein lemmikkieläimiin. Niistä syytetyt myönsivät tekonsa useammin ja tarjosivat niille vähemmän selityksiä kuin muut aineistossa tutkitut. Lähes puolet syytetyistä perusteli tekoaan eläimen käytöksellä, kuten tarpeella kouluttaa tai rangaista ei-toivotusta käyttäytymisestä. Perusteluita olivat myös vahingot, päihtymys, sairaus ja itsepuolustus. Tuomarit kuitenkin lievensivät usein rikosnimikkeitä tai hylkäsivät syytteet.

Lemmikkieläimiin kohdistuneista rikoksista 12 prosenttia oli sellaisia, joissa suuri määrä eläimiä oli otettu hoitoon. Tekijät vetosivat vaikeisiin elämäntilanteisiin ja syyttivät viranomaisia vainosta ja asiantuntemattomuudesta. Nämä syytetyt kertoivat myös muita useammin, että eläinten hoito oli ollut jonkun muun vastuulla. Tyypillisesti muisteltiin, että puolison oli pitänyt hoitaa eläimet.

Selityksiä kannattaa kuunnella ja viranomaisyhteistyötä vahvistaa

Sillä, miten eläinsuojelurikoksista syytetyt perustelevat tekojaan tai vakuuttavat syyttömyyttään, on Valtosen mukaan merkitystä rikoksiin puuttumisen ja niiden ehkäisyn kannalta. Valtonen näkee, että viranomaisten välistä yhteistyötä olisi tärkeä vahvistaa ja kehittää, jotta ongelmiin puututaan tehokkaasti ennen kuin ne aiheuttavat suurta kärsimystä eläimille ja rikosten tekijöille.

– Eläimen huonoa kohtelua ei saa katsoa läpi sormien, koska tuotantoeläimet ja lemmikit ovat meistä ihmisistä täysin riippuvaisia. Tuottajan ja viranomaisten on yhteistyössä huolehdittava siitä, ettei laiminlyötyjä tuotantoeläimiä pidetä siksi, että niistä maksetaan tukia pääluvun mukaan. Eläinten patologisen keräilijän on saatava apua myös sosiaali- ja terveydenhuollosta, niin ettei ongelmaa hoideta vain tyhjentämällä asunto yhä uudelleen kymmenistä koirista ja kissoista, Valtonen sanoo. 

Alkuperäinen artikkeli:

Valtonen E, Hänninen L, Valros A, Koskela T. Neutralisation techniques used by defendants charged with animal welfare offences in Finland. Animal Welfare. 2024;33:e33. doi:10.1017/awf.2024.32