Intiasta löytynyt suuri esihistoriallinen kallo kuuluu salaperäiselle sukupuuttoon kuolleelle norsulajille
Pohjois-Intian Kashmirin laaksosta vuonna 2000 löydetty jättimäinen fossiilikallo tarjoaa lisätietoa norsujen kehityshistorian huonosti tunnetusta jaksosta.

Kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuuluu Helsingin yliopiston tutkijatohtori Steven Zhang, toteutti äskettäin tutkimuksen, jossa selvitettiin suurikokoisen kasvinsyöjälajin ikää ja kehityshistoriallista asemaa Kashmirista löytyneen esihistoriallisen kallon perusteella.
– Kallon muoto ylipäänsä osoittaa varsin selvästi norsun kuuluvan Palaeoloxodon-sukuun, jonka edustajat ovat kaikkien aikojen suurimpia maanisäkkäitä, sanoo Zhang, joka työskentelee yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolla.
– Paleontologeja on kuitenkin jonkin aikaa askarruttanut se, että Kashmirista löytyneen kallon laelta puuttuu paksuuntunut eteenpäin työntyvä harjanne, joka on tyypillinen muille Intiasta löydetyille Palaeoloxodon-suvun kalloille.
Viime vuosikymmenten aikana ei ole päästy yhteisymmärrykseen siitä, auttaako harjanteen vaihteleva kehittymisaste erottamaan eri Palaeoloxodon-lajit toisistaan tai sijoittamaan lajit norsujen kehityshistoriaan. Tuore tutkimus osoittaa kuitenkin, että näiden sukupuuttoon kuolleiden lajien kallon harjanteesta tuli entistä näkyvämpi täysikasvuisuuden ja sukukypsyyden myötä. Jos yksilöiden ikä voidaan määrittää hampaista, voidaan vertailla kasvuvaiheeltaan yhtäläisten yksilöiden kalloja.
– Kallon koon, viisaudenhampaiden ja muutaman muun paljastavan ominaisuuden perusteella on selvää, että tämä yksilö oli parhaassa iässä ollut uljas uros. Hyvin kehittyneen harjanteen puuttuminen kallosta kertoo, että kyseessä on oma lajinsa, etenkin kun verrataan sitä Euroopasta ja Intiasta löytyneiden muiden täysikasvuisten urosnorsujen kalloihin, Zhang sanoo.
Sen sijaan tutkimusryhmä havaitsi, että Kashmirista löytynyt kallo muistutti piirteiltään eniten toista huonosti tunnettua, Turkmenistanista löydettyä pääkalloa. 1950-luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella sen ehdotettiin edustavan omaa Palaeoloxodon turkmenicus -nimistä lajiaan.
– Turkmenistanin kallo on aina herättänyt hämmennystä siksi, että sen piirteet ovat hyvin samankaltaisia kuin hyvin tunnetulla eurooppalaisella P. antiquus -lajilla, joskaan kallon laella ei ole selvästi erottuvaa harjannetta. Tämän perusteella useat asiantuntijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että turkmenistanilainen löydös on yksinkertaisesti poikkeava eurooppalaisen lajin yksilö, Zhang toteaa.
– Kun Kashmirin kallo otetaan huomioon, on selvää, että näiden kahden yksilön voidaan teoriassa esittää edustavan lajia, josta on tähän asti tiedetty hyvin vähän ja jonka levinneisyysalue ulottui Keski-Aasiasta Intian niemimaan pohjoisosiin, lisää tutkimuksen pääkirjoittaja Advait Jukar, joka työskentelee tällä hetkellä Floridan luonnontieteellisessä museossa.
Tutkijat mittasivat Kashmirista löytyneen Palaeoloxodon-lajin edustajan kallon hammaskiilteen proteiinien pilkkoutumista ja tutkivat norsun viereen haudattuja esihistoriallisten ihmisten käyttämiä kivityökaluja. Tulosten perusteella Kashmirin kallo on noin 300 000–400 000 vuotta vanha, mikä on hyvin lähellä Turkmenistanin kallon arvioitua ikää. Tämä tukee teoriaa, jonka mukaan nämä kaksi kalloa kuuluvat lajille, joka erottuu muista euraasialaisen Palaeloxodon-suvun edustajista.
Palaeloxodon-suvun kehitys alkoi Afrikasta noin miljoona vuotta sitten. Varhaisella afrikkalaislajilla oli kapea ja kupera otsa sekä heikosti kehittynyt kallon harjanne. Myöhemmillä Palaeoloxodon-lajeilla, jotka tunnetaan parhaiten Euroopassa ja Intiassa löydetyistä fossiileista, on hyvin leveä ja litteä otsa, johon kuuluu monissa tapauksissa kallon laelta eteenpäin työntyvä paksu harjanne. Näin ollen tutkimusryhmä päätteli, että leveä- ja litteäotsainen P. turkmenicus, jonka kallossa on vain häivähdys harjanteesta, saattaa edustaa huonosti tunnettua puuttuvaa rengasta tietämyksessämme näiden huikeiden esihistoriallisten kasvinsyöjäjättien kehityksestä.
Lue myös: Norsun kallo oli haudattu 87 esihistoriallisen ihmisen käyttämän kivityökalun kanssa ja kaikki materiaalit kaivettiin esiin vuoden 2000 lopulla. Työtä johti tohtori Ghulam Bhat Jammun yliopistosta.
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Helsingin yliopiston mediapalvelu
Puh:02941 22622mediapalvelu@helsinki.fiRiitta-Leena InkiViestinnän asiantuntija
Puh:+358 50 448 5770riitta-leena.inki@helsinki.fiKuvat
Linkit
Tietoja julkaisijasta
Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen yhteisö, joka tuottaa tieteen voimalla kestävää tulevaisuutta koko maailman parhaaksi. Se sijoittuu kansainvälisissä yliopistovertailuissa maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon. Monitieteinen yliopisto toimii neljällä kampuksella Helsingissä sekä Lahden, Mikkelin ja Seinäjoen yliopistokeskuksissa. Lisäksi sillä on kuusi tutkimusasemaa eri puolilla Suomea ja yksi Keniassa. Yliopisto on perustettu vuonna 1640.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto
Lasten hankinnan lykkääminen pienentää lasten lukumäärää ja lisää eriarvoisuutta9.9.2025 10:23:52 EEST | Tiedote
Raskauden lykkääminen vähentää lasten kokonaismäärää ja lisää äidin terveydentilaan liittyvien riskitekijöiden aiheuttamaa eriarvoisuutta.
Äidin vaikeudet kiintyä vauvaan lisäävät lapsen uniongelmia8.9.2025 07:07:00 EEST | Tiedote
Seurantatutkimus osoittaa, että äidin vaikeudet kiintyä vauvaan kahdeksan kuukauden iässä ovat yhteydessä lapsen lisääntyneisiin uniongelmiin ja ne näkyvät vielä 2-vuotiaankin lapsen unessa.
Lapsuuden ystävyyssuhteiden puute altistaa itsemurha-ajatuksille yli 50-vuotiailla3.9.2025 08:30:00 EEST | Tiedote
Lapsuuden epäsuotuisat olosuhteet lisäävät itsemurha-ajatusten riskiä myöhemmällä iällä, ilmenee Helsingin yliopiston kansainvälisestä tutkimuksesta.
Majavat ovat palanneet metsämaisemaan ja elvyttävät sen luontoa2.9.2025 15:58:23 EEST | Tiedote
Pitkäaikainen tutkimus yli 50 vuoden ajalta kuvaa miten Evolle palanneet majavat ovat monimuotoistaneet elinympäristöjä. Se kertoo niiden merkittävästä roolista niin kutsuttuina ekosysteemi-insinööreinä, jotka mahdollistavat laajemman lajikirjon alueella.
Rikoslain ihmiskäsitys on ristiriitainen ja luo epäoikeudenmukaisuutta2.9.2025 08:30:32 EEST | Tiedote
Rikosoikeutta ohjaavat ajatukset perustuvat enemmän politiikkaan ja moraaliin kuin tutkittuun tietoon, sanoo Esko Yli-Hemminki, jonka väitöstutkimus käsittelee rikosoikeuden ihmiskäsitystä.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme