Kati-Annika Ansas: Jos ei se tapa…
Kati-Annika Ansas kirjoitti läheisen isoäitinsä viimeiset ajat kirjaan. Tällä tavoin hän tallensi rakkaan ihmisen ikuisesti itselleen. Isoäidin saattaminen loppuun oli raskasta monin tavoin. Ansas kuvaa Kustantamon kuulumisia -blogissa katkeria tuntemuksiaan: "Elin asioiden hoitamisen kuplassa, ja aloin pikku hiljaa kadota itseltäni." Päätöstili-kirja (Avain) ilmestyi syksyllä 2024.

"Enkä minä kysy enkä pyydä. Keneltäkään.
Minähän olen se, johon muu sukupuu isoäidin kuolemassa luottaa.
Minä hoidan asiat. Minut on ohjelmoitu tekemään oikein.
Minun suruni sivuutetaan, koska sitä ei voi olla, eikä tuota illuusiota sovi rikkoa."
Kati-Annika Ansas, Päätöstili
Isoäidin vointi pysynyt ennallaan. Iho alkanut punoittaa, johon nyt hydrokortisonia. Juonut tänään kohtalaisen hyvin 850 ml, mutta ruokaa ei ole suostunut suuhun ottamaan. Ajoittain yrittänyt sanoja puhua ja silmiä jaksanut hetkittäin pitää auki.
Isoäidillä noussut tänään kuume ja vahva epäily on koronasta. Väsynyt on ja nukkuu, kuumelääkettä saa säännöllisesti.
Isoäidin vointi ennallaan, ajoittain virkeämpi, toisinaan taas väsyneempi.
Isoäiti enimmäkseen nukkuu, välillä raottelee silmiä. Kipulääkitystä on hieman tehostettu. Rauhallisesti hengittelee.
Sitten isoäiti kuoli.
Aloin kirjoittaa Päätöstiliä ensin ihan vain itselleni. Minun täytyi saada asiat ulos pääni sisältä, edes jollakin tavalla käsiteltyä, muuten olisin tukehtunut, hukkunut tai ratkennut liitoksistani. Kirjoittamisen myötä aloin törmätä kuolemaan myös taiteessa missä tahansa liikuinkin. Nämä teokset liukuivat osaksi tekstiä, ja huomaamatta siitä alkoi muodostua käsikirjoitus. Ikään kuin vahingossa. En ollut suunnitellut kirjoittavani kirjaa isoäitini kuolemasta.
Kirjoittaminen oli sekä helpottavaa että raskasta, helppoa että vaikeaa. Asioiden käyminen uudelleen läpi nosti pintaan tunteita, joita ei olisi halunnut enää tuntea. Surua, kiukkua, kateutta. Toisaalta elin keskellä sitä materiaalia, josta kirjoitin, joten minun ei tarvinnut etsimällä etsiä aineksia tekstiini, se kaikki oli jo olemassa ja ulottuvillani. Asiat täytyi vain saada sanoitettua.
Päätöstili on hyvin henkilökohtainen, teksteistäni henkilökohtaisin. Tietenkin jouduin kohtaamaan myös sen seikan, ettei kaikkea voi sanoa julkisesti ja painattaa kirjaan. Halusin silti olla mahdollisimman rehellinen, ainakin itselleni. Halusin kirjoittaa kokemuksistani kaunistelematta, niin kuin ne minulle näyttäytyivät. Kuten teoksen esipuheessa mainitaan, se on minun versioni isoäitini kuolemasta. Hänet on talletettu paperille kansien väliin, hän on tallessa.
Hidas pois hiutuminen oli kaikkein pahinta. Sillä eihän kenenkään kuolemaa ole lupa toivoa. Sehän kuulostaa aivan hirveältä. Ja silti, kun isoäidin varpaat mustuivat kuolioon ja selkä hiertyi makuuhavoille, toivoin, että se jo päättyisi, elämä. Olisin halunnut, että hänen viimeiset vuotensa olisivat olleet ihmisarvoisesti arvokkaammat.
Olen ottanut motokseni Haloo Helsinki! -yhtyeen kappaleen Vapaus käteen jää: Jos ei se tapa, niin se todellakin hajottaa. Kuoleminen Suomessa on työlästä ja kallista. Taistelu byrokratiaa vastaan uuvuttaa, varsinkin nykyisen tietosuojalain piirissä, jossa asioiden hoitaminen on paikoin käsittämättömän vaikeaa. Minulla ei isoäitini lapsenlapsena ollut oikeuksia tehdä juuri mitään. Pystyin esimerkiksi maksamaan laskuja ainoastaan pankin maksukuorilla, joista pankki veloitti 2,5 euroa per lasku. Kuolema tuntui silkalta rahastukselta, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
Elin asioiden hoitamisen kuplassa, ja aloin pikku hiljaa kadota itseltäni. Jäljelle jäivät katkeruus ja kateus. Molemmat mielletään negatiivisiksi tunteiksi, joita ei ole suotavaa tuntea. Tässä yhteiskunnassa pitäisi olla positiivinen ja alati pärjäävä yksilö, somemaailman ihannenainen. Ajatusta miksi aina minä ei ole lupa sanoa ääneen, itsesääli on itsekeskeistä ja kiellettyä. Se taas lisää entisestään surua, joka puolestaan lisää katkeruutta, ja niin edelleen.
Kirjoittaminen helpotti. Syntyi tarina. Myös tämä runovideo on tehty tuolloin, loppuvuodesta 2022, kun isoäiti alkoi jo olla huonona:
https://nokturno.fi/poem/putoaminen/
Kun näin jälkeenpäin katson sitä, näen selkeästi, että käsittelen siinä isoäidin asioiden hoitamiseen liittyviä tuntoja. Välillä tunsin putoavani. Pisarat eivät lankea, ne pieksevät.
Nyt on syksy 2024. Vaahterat helkkyvät keltaisen ja punaisen kaikissa sävyissä, lehtiä sataa tuulessa maahan, Päätöstili on julkaistu. Olen kuullut, että monet ovat itkeneet lukiessaan sitä. Toivottavasti se on tuonut lukijoilleen myös lohtua.
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Arvostelukappaleet
info@avain.netVilja Kujanpääviestintäjohtaja
viestintä
Kuvat
Linkit
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Avain
Tuplajulkkarit: Tittamari Marttinen, Myrkkyä mesenaatille & Emmi Maaranen Vedenmorsian27.3.2025 12:30:00 EET | Kutsu
Tule kuulemaan kahden upean kirjailijan uutuuskirjoista, sekä jakamaan kokemuksia kirjallisuuden äärellä. Tittamari Marttisen Myrkkyä mesenaatille aloittaa uuden cozy crime -tyylisen dekkarisarjan. Emmi Maarasen mysteerinen esikoisromaani Vedenmorsian sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin. Tilaisuus järjestetään tiistaina 8.4. klo 16.30 alkaen kaupunkikirjasto Oodissa (Töölönlahdenkatu 4, Hki). Tilaisuudessa kirjamyyntiä. ilmoittaudu os: info@avain.net Lämpimästi tervetuloa! Tittamari Marttisen Myrkkyä mesenaatille aloittaa Helsingin Munkkiniemeen sijoittuvan dekkarisarjan. Kulttuurikerma on kokoontunut taiteilijaravintola Viikunapuuhun. Mesenaatti Meri Mertavuo lyyhistyy ravintolan parkettilattialle kesken puheensa, jonka aikana hänen oli määrä julkistaa uudet suojattinsa. Kun toinenkin juhlavieras alkaa voida huonosti, huomaa ravintoloitsija Martina Railo olevansa keskellä skandaalia. Myrkkyä mesenaatille on pitkän uran kirjailijana tehneen Marttisen ensimmäinen jännitysromaani, ja se ilme
Emmi Maarasen Vedenmorsian vie lukijan 1920-luvun Helsinkiin27.3.2025 08:45:00 EET | Tiedote
Emmi Maarasen esikoisromaani Vedenmorsian on 1920-luvun Helsinkiin sijoittuva historiallinen romaani. Nuoren Elsan tarina kietoutuu mysteeriin.
Tittamari Marttisen Myrkkyä mesenaatille aloittaa uuden dekkarisarjan25.3.2025 09:00:00 EET | Tiedote
Viihdyttävä cozy crime -tyylinen dekkarisarja alkaa Viihdyttävä cozy crime -tyylinen dekkarisarja alkaa kulttuuriväkeä järkyttävällä skandaalilla. Myrkkyä mesenaatille on Tittamari Marttisen ensimmäinen jännitysromaani.
Nainen sivulauseessa -teos nostaa esille Hanna Tokoin miehensä varjosta24.3.2025 13:00:00 EET | Tiedote
Tuula Vainikaisen kirjoittama teos Nainen sivulauseessa: Kuolemaantuomitun Oskari Tokoin puolison Hanna Tokoin elämä tuo esille naisen Oskari Tokoin rinnalta.
Johda kirjastoja tarjoaa uusia käytäntöjä ja välineitä kirjastotyöhön17.3.2025 09:15:00 EET | Tiedote
Johda kirjastoja on täsmäteos kirjastoalasta kiinnostuneille sekä alan ammattilaisille. Se antaa opiskelijalle perustiedot ja päivittää kokeneemmankin johtajan käytäntöjä. Teoksen ovat kirjoittaneet Juliaana Grahn, Arja Juntunen, Katariina Lauronen ja Jarmo Saarti.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme