Luken tutkimusprofessori Annika Kangas: Hakkuiden vähentämisellä ei saavuteta ilmastotavoitteita

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin, MMT Annika Kankaan mukaan ilmastotavoitteita ei voi laskea metsien kasvavien nielujen varaan. – Kun vaaditaan hakkuiden rajoittamista nielujen kasvattamiseksi, se toisi hetken ilon, mutta sen jälkeen nielujen kasvu kääntyisi laskuun ja laskisi edelleen mitä enemmän hakkuita vähennetään. Tässä voidaan uhrata Suomen talous, saadaan suomalaiset köyhiksi, mutta saavutettava ilmastohyöty on marginaalinen.

–Lukessa on tehty maakuntakohtaisia mallinnuksia eri kasvupaikoilla puuston kasvusta, mikä on maksimissaan 35-40 vuotta vanhoissa metsissä. Näissä metsissä on myös suurin nielu, mikä alkaa metsän vanhetessa nopeasti pienentyä.

Jos kaikki metsät olisivat nuoria, Kankaan mukaan ilmastotavoitteita voitaisiin laskea niiden varaan. –Nyt emme voi, koska metsien kasvu on kääntynyt laskuun ja se kehitys jatkuu, teemme mitä tahansa. Saksassa ja Ruotsissa on havaittu myös metsän kasvun hidastuminen. Tämä on seurausta siitä, että sodan jälkeen uudistetut metsät alkavat olla vanhoja ja Keski-Euroopassa kirjanpainajan tuhot ovat merkittäviä.

–Ikäluokkiin perustuva simulointi osoittaa, että kun metsät ovat ohittaneet parhaan kasvun vaiheen, mitä vähemmän hakataan, kasvu vähenee sitä mukaa. Jos metsät ovat nuoria, on hyvä hakata kasvua vähemmän ja kerryttää puuston pääomaa.

Hakkuiden rajoittamisella ja vanhojen metsien suojelulla ei saavuteta ilmastotavoitteita

Kun metsien kasvu on tällä hetkellä 103 miljoonaa kuutiota vuodessa, kestäväksi hakkuukertymäksi on Lukessa arvioitu 82 miljoonaa kuutiometriä. Metsäbiotalous-paneelin raportin lopputulemana todetaan, että ikäluokkasimulaattorin mukaan hiilinielujen kannalta on parempi, että saadaan nuorta kasvavaa metsää.

–Hakkuiden kiertoajan pidentäminen ja vanhojen metsien lisääminen hyödyttävät monimuotoisuutta, mutta eivät ilmastotavoitteita kuin hetkellisesti.  Jos halutaan pysyviä hiilivarastoja, ne ovat muualla kuin vanhoissa metsissä, muistuttaa Kangas.

Erityisesti vanhat metsät ovat alttiita metsätuhoille. – Esimerkiksi Kolin kansallispuistossa on niin paljon kirjanpainajan tappamia kuolleita kuusia, että siellä joudutaan todennäköisesti sulkemaan luontopolkuja, kun puut voivat kaatua.

–Jos hakkuita rajoitetaan ja vanhoja metsiä säästetään ja niin se näyttäytyy keinolta, että saadaan monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteet hoidettua yhtä aikaa. Hakkuiden rajoittaminen ja vanhojen metsien lisääminen lyövät korville ilmastotavoitteita, mutta se saattaa palkita monimuotoisuustavoitteita. Niitä kahta asiaa on vähän vaikea yhdistää, kun toinen lyö toista korvalle.

Nyt tulee Kankaan mukaan panostaa teknisiin nieluihin ja hiilen talteenottoon. Samaa ovat esittäneet Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja Luken tutkimusprofessori Ilkka Leinonen.  – Nyt tekniset nielut ovat kalliita, mutta niille tulee kysyntää ja markkinoita, niin Suomen on hyvä olla eturintamassa niitä kehittämässä.

Julkisuuden metsäkuva kapea

Kangas ei usko, että ideologia johtaa metsäntutkijoiden työtä, vaikka tutkijoiden tulokset saattavat olla hyvinkin erilaisia. – Tietysti kaikilla on oman väriset silmälasit päässä. Jos tulee itselle mieluisia tutkimustuloksia, ei niitä hevin lähdetä kyseenalaistamaan samalla lailla kuin epämieluisia tuloksia.

–Nykyisessä metsäkeskustelussa on paljon samaa kuin 1980-luvulla. Tuolloin väitettiin, ettei Suomessa ole enää kunnon metsiä, vaan pelkkiä puupeltoja. Sen jälkeen tuli valkoselkätikkakohu ja nyt kritiikki metsäojituksia kohtaan, josta Kankaan mukaan syytetään nykyisiäkin tutkijoita ja alan toimijoita. Ne tehtiin edellisen sukupolven aikana tavoitteena parantaa metsien kasvua, mikä oli ihan järkevä peruste. 

Ennen valtamedioissa metsätalousnäkökulma oli Kankaan mukaan vahvasti mukana. – Kun nyt metsiä käsitellään lähinnä osana ilmasto- ja ympäristökeskustelua, talous on jäänyt taka-alalle, mikä tekee metsäkuvan hyvin kapea-alaiseksi.

Ei-metsämaat määrittelevät EU:n metsäpolitiikkaa

Sama kapea-alaisuus koskee EU komissiota. – Edellinen komissio antoi 17 metsäaloitetta osana ilmasto- ja luontopolitiikkaa, mikä on seurausta siitä, että muut ei-metsäiset maat määrittelevät metsiin asetetut tavoitteet, joissa talouskäyttö on jäänyt taka-alalle.

–Tehtiinkö EU neuvotteluissa aikanaan se virhe, että ei lähdetty tekemään EU:n yhteistä metsästrategiaa, vaan haluttiin pitää metsäpolitiikka kansallisissa käsissä, pohtii Kangas.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi