KHO:n ennakkopäätös, joka koskee henkilökohtaisen tulon verotusta ja luovutusvoittoa

Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko A:lle virtuaalivaluutta Bitcoinin luovutuksesta kertyvän luovutusvoiton määrä laskea korkeimman hallinto-oikeuden avoimen yhtiön yhtiöosuuden luovutusta koskevassa ennakkopäätöksessä KHO 1984-B-II-581 tarkoitettua keskihintamenetelmää käyttäen, jolloin A:n katsotaan luovuttavan suhteessa yhtä suuren osuuden kaikista eri saannoilla saamistaan virtuaalivaluutoista, vai oliko luovutusvoiton määrä laskettava niin sanottua First In, First Out -periaatetta (FIFO-periaate) käyttäen, jolloin virtuaalivaluuttoja katsotaan luovutetuksi siinä järjestyksessä kuin niitä on saatu.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että avoimen yhtiön yhtiöosuus ja virtuaalivaluutta Bitcoin ovat luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia omaisuuseriä. Virtuaalivaluutta Bitcoin vastasi luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan omaisuutta, jonka luovutukset perustuvat tilikirjauksiin ja tietojärjestelmän avulla tapahtuvaan kauppojen selvittämiseen. Tällaista vastaavaa omaisuutta olivat esimerkiksi tuloverolain 47 §:n 4 momentissa tarkoitetut arvo-osuudet, sijoitusrahaston rahasto-osuudet ja yhteissijoitusyrityksen osuudet. Tuloverojärjestelmän johdonmukaisuus puolsi FIFO-periaatteen soveltamista. Aiemmassa verotuskäytännössä tuloverolain 47 §:n 4 momenttia oli sovellettu sen tuolloista sanamuotoa laajemmin niin, että säännöstä oli sovellettu myös sijoitusrahasto-osuuksien luovutuksiin, ja säännöksen sanamuotoa oli sittemmin muutettu vastaamaan sanottua aiempaa verotuskäytäntöä. A:n oli tuloverolain 47 §:n 4 momentin sanamuodosta huolimatta katsottava luovuttavan virtuaalivaluutta Bitcoineja siinä järjestyksessä kuin ne oli saatu, ellei hän muuta näytä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2024:123

Kort referat på svenska

HFD 2024:123