Naisparien todennäköisyys saada lapsia on kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin koulutustason yhteyttä parisuhteen rekisteröineiden naisparien todennäköisyyteen saada yhdessä lapsi jomman kumman naisen synnyttämänä.

Naisparien todennäköisyys saada lapsi rekisteröidyn parisuhteensa ensimmäisen viiden vuoden aikana on selkeästi noussut Suomessa: vuosina 2002–2006 parisuhteen rekisteröineiden parien todennäköisyys saada lapsi oli 20 prosenttia, kun vuosina 2012–2016 parisuhteen rekisteröineillä pareilla se oli 45 prosenttia. Naisparien lapsensaanti on siten kehittynyt vastakkaiseen suuntaan kuin Suomen väestötason laskevan syntyvyyden trendi 2010-luvulta alkaen.

Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin perustuvassa tutkimuksessa seurattiin noin kahtatuhatta naisparia, jotka rekisteröivät parisuhteensa Suomessa vuosina 2002–2016. Tutkimus on julkaistu arvostetussa Demography -lehdessä.

Lapsensaannissa selkeitä eroja parien koulutustason mukaan

Lapsensaannin todennäköisyys nousi tutkimuksen tarkasteluajanjaksolla selkeästi naispareilla, joista vähintään toinen oli suorittanut korkeakoulututkinnon, ja lievemmin pareilla, joista vähintään toisella oli toisen asteen tutkinto. Lapsensaannin todennäköisyys puolestaan laski pareilla, joilla kummallakaan puolisolla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Puolisoiden tulotaso selitti vain pienen osan koulutusryhmien välisistä eroista lapsensaannissa. 

- Koulutusryhmien väliset erot lastensaannin todennäköisyydessä ovat selkeästi suurempia naispareilla kuin eri sukupuolta olevilla pareilla, mikä ilmeisesti heijastaa naisparien monimutkaisempia reittejä vanhemmuuteen sekä koulutuksen tuomien resurssien merkitystä heidän mahdollisuuksissaan toteuttaa lapsitoiveensa, väestötieteen väitöskirjatutkija Maria Ponkilainen Helsingin yliopistosta kertoo.  

Koulutuksen ja lapsensaannin yhteyteen vaikuttaneet monet seikat

Koulutusryhmien välisissä eroissa tapahtui käänne seuranta-ajalla: vuosina 2002–2006 parisuhteen rekisteröineiden parien joukossa matalasti koulutetut saivat lapsen todennäköisemmin, kun taas myöhempinä vuosina parisuhteen rekisteröineillä pareilla lapsensaanti oli todennäköisintä korkeastikoulutetuilla pareilla.

Tutkijan mukaan naisparien koulutuksen ja lapsensaannin väliseen yhteyteen ovat voineet vaikuttaa monet asiat, kuten muutokset perheitä koskevissa normeissa, lainsäädännössä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän käytännöissä.

- Vuonna 2007 voimaantullut hedelmöityshoitolaki vahvisti naisparien oikeuden saada hedelmöityshoitoja, mutta mahdollisuus hakeutua hoitoihin ainoastaan yksityisille klinikoille ilman oikeutta Kela-korvaukseen vuoteen 2019 saakka on korostanut sosioekonomisten resurssien roolia lapsensaannissa, Ponkilainen selventää.

Lainsäädännön tuomat uudet mahdollisuudet eivät ole kaikkien saatavilla

Vaikka lainsäädännölliset uudistukset ovat parantaneet naisparien mahdollisuuksia tulla vanhemmiksi, uudet mahdollisuudet eivät ole olleet yhdenvertaisesti kaikkien naisparien saatavilla.

- On mielenkiintoista nähdä, miten naisparien pääsy julkisen sektorin hedelmöityshoitojen piiriin vuodesta 2019 alkaen tulee pidemmällä aikavälillä vaikuttamaan koulutusryhmien välisiin eroihin perheellistymisessä, Ponkilainen pohtii.

Samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet Suomen lainsäädännön mukaan rekisteröidä parisuhteensa 1.3.2002–28.2.2017 ja solmia avioliiton 1.3.2017 alkaen.

Tutkimusta on rahoittanut Alli Paasikiven Säätiö ja Emil Aaltosen Säätiö. Tutkimus tehtiin osana Suomen Akatemian yhteydessä toimivaa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Muuttuva perheenmuodostus – Syyt, seuraukset ja mahdolliset tulevaisuudet, FLUX -hanketta.

Lisätietoja:
Maria Ponkilainen
Puh. 029 412 4590
maria.ponkilainen(at)helsinki.fi

Julkaisu: 
Educational Differences in Fertility Among Female Same-Sex Couples in Finland