Pälkäneen kallojen tarina saa jatkoa

Elokuussa 2024 Suomeen palautui 82 pääkalloa, jotka oli viety Ruotsiin Karoliinisen instituutin kokoelmiin 1800-luvulla. Suurin osa kalloista oli kerätty suomalaisilta hautausmailta antropologisia tutkimuksia varten, osa on peräisin 1800-luvun vankiloista ja sairaaloista. Noin puolet kalloista oli peräisin Pälkäneeltä, jonne ne haudattiin syyskuussa. Sitä ennen FT Ulla Nordforsin työryhmä pystytti museokeskus Vapriikin järjestämänä Pälkäneen kirkkoon kenttälaboratorion ja otti kaikista vainajista näytteitä jatkotutkimuksia varten.  

Syksyn aikana osa kalloista on palautunut omille paikkakunnilleen Pielavedelle, Paltamoon ja Joensuuhun haudattavaksi. Parikymmentä kalloa jäi vielä odottamaan hautaamista, sillä niiden alkuperästä ei toistaiseksi ole tietoa. Tutkimushankkeen yhtenä tavoitteena onkin selvittää DNA- ja isotooppianalyysien avulla, missä vainajien todennäköinen kotipaikka on sijainnut, jotta heidät voidaan palauttaa lähemmäs kotia uudelleenhautausta varten. Tutkimuksessa hyödynnetään myös paleoproteomiikkaa, historiallisia lähteitä ja tietojenkäsittelytiedettä. Monitieteiset menetelmät tuottavat yksityiskohtaista historiallista tietoa näistä 1500–1800-luvuilla eläneistä, eri puolilla Suomea asuneista ja eri sosiaaliluokkiin kuuluneista ihmisistä.

-Eri menetelmiä hyödyntämällä tutkimme ihmisten elinaikaa, terveyttä, ravintohistoriaa, liikkuvuutta ja perhesuhteita. Haluamme kertoa näiden ihmisten elämäntarinoita, Ulla Nordfors kertoo.

Hankkeessa tuotetaan myös DNA-työkalu, jolla geneettisen sukututkimuksen harrastajat voivat tutkia omia yhteyksiään kokoelman vainajiin. Tutkimusryhmä korostaa kunnioittavaa lähestymistapaa ihmisjäännösaineistoon. Hankkeessa pyritään antamaan ääni menneisyyden ihmisille ja ottamaan huomioon myös heidän nykyisten jälkeläistensä tarpeet ja oikeudet.