KHO:n ennakkopäätös, joka koskee ympäristönsuojelulain mukaista hallintopakkoasiaa

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko valvontaviranomainen voinut antaa yhtiölle määräyksen jätetäytön poistamisesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rekisteröinti-ilmoituksen tekijä vastasi siitä, että asetuksen vaatimukset täyttyivät ilmoituksen mukaisessa toiminnassa. Rekisteröinnillä ei luoda ilmoittajalle sellaista oikeudellista asemaa, etteikö asetuksen vastaiseen toimintaan voitaisi puuttua jälkivalvonnassa. Ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaan hallintopakon päävelvoitteen kohteena voi olla myös asetuksen säännöksen vastaisen menettelyn oikaiseminen tai korjaaminen. Päävelvoitteen asettamisessa oli samalla otettava huomioon hallintolain 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet, jolloin määräyksen oli oltava rikkomuksen luonne ja kokonaistilanne huomioon ottaen oikeasuhtainen.

Yhtiö ei ollut ilmoituksissaan maininnut sijaintikiinteistön olevan suoalueella. Asetuksen 2 §:n 2 momentissa ei sinänsä ollut rajattu suoalueita pois asetuksen soveltamisalasta. Suoalueella oli kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota suon vesitalouteen ja sen edellyttämiin ympäristönsuojelutoimiin jätetäyttöä suunniteltaessa ja siten myös ilmoitusta tehtäessä. Yhtiö ei ollut ilmoituksissaan tuonut myöskään esille, että jätetäyttö edellytti turvekerroksen poistamista, ojituksen uusimista ja laskeutusaltaan rakentamista. Nämä toimenpiteet yhtiö oli toteuttanut ennen jätemateriaalin läjittämistä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseisiä toimenpiteitä oli pidettävä asetuksen 5 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettuina tarpeellisina ympäristönsuojelutoimina, jotka yhtiön olisi tullut esittää ilmoituksissaan viranomaiselle.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asetuksen vastainen jäterakenteen peittämättä jättäminen ja asetuksen liitteessä säädetyn enimmäiskerrospaksuuden ylitys olivat sinänsä sellaisia rikkomuksia tai laiminlyöntejä, jotka oli mahdollista määrätä korjattaviksi siten, ettei koko jätetäyttöä olisi ollut tarpeen poistaa. Kun kysymys oli sellaisesta rikkomuksesta tai laiminlyönnistä, jonka vuoksi asetuksen mukainen jätteiden käsittely kohdealueella ei ollut mahdollista jätteiden ja alueen luonteen vuoksi, jätteiden käsittely vaati ympäristöluvan. Jätteiden käsittelyä puutteellisen ilmoituksen perusteella oli tällöin pidettävä ympäristönsuojelulain 27 §:n vastaisena. Viranomaisella oli harkintavaltaa siinä suhteessa, edellytettiinkö päävelvoitteena jätteiden välitöntä poistamista vai oliko jätteet poistettava vasta sen jälkeen, mikäli jätteiden käsittelylle ei ollut määräaikaan mennessä myönnetty ympäristölupaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että jätetäytön sijoittaminen alueelle oli asetuksen vastaista, koska täytön etäisyys pohjaveden enimmäiskorkeuteen oli alle asetuksessa vaaditun yhden metrin. Asetuksenvastaisuuden poistaminen olisi ollut käytännössä huomattavan vaikeaa. Jätetäytön sijoittamista kyseisiin olosuhteisiin ei ollut voitu tehdä ilmoituksen perusteella, vaan toiminta olisi edellyttänyt ympäristölupaa. Valvontaviranomainen oli näin ollen voinut velvoittaa täytön poistettavaksi kokonaan määräaikaan mennessä kehottamatta tai velvoittamatta yhtiötä hakemaan ensin ympäristölupaa. Jätetäytön poistamisesta määrääminen ei myöskään edellyttänyt, että jätetäytöstä olisi tullut osoittaa aiheutuvan pohjaveden pilaamiskiellon vastaista konkreettista seurausta.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2025:13

Kort referat på svenska

HFD 2025:13