Maaseudun ankkuri-instituutioiden merkitys huoltovarmuudelle ja turvallisuudelle pitää tunnistaa

Ankkuri-instituutioilla viitataan toimijoihin, jotka ovat sitoutuneita paikalliseen kehittämiseen ja joilla on merkittävä rooli talouden elinvoiman, hyvinvoinnin ja turvallisuuden rakentamisessa. Ne voivat olla yrityksiä tai julkisen tai kolmannen sektorin toimijoita.

”Maaseudun ankkuri-instituutioiden merkityksen ja vaikutusten syvempi ymmärtäminen on tärkeää, jotta niiden toimintaa voidaan tukea ja kehittää pitkäjänteisesti”, sanoo tutkimusjohtaja Sari Forsman-Hugg,

Jotta yritys voi olla alueen ankkuri-instituutio, sen pitää olla merkittävä työllistäjä ja hyödyntää paikallisia tuotteita ja palveluita. Olennaista on yritysten sitoutuminen sekä pysyvyys ja vuorovaikutus paikallisen yhteisön kanssa.

”Tällaisen yrityksen synnylle on ratkaisevan tärkeää omistajarakenne. Kasvolliset omistajat, esimerkiksi omistajasuvut, tunnistavat alueensa voimavarat ja mahdollisuudet. Lisäksi osuuskuntien liiketoimintastrategia synnyttää alueellisia ankkuri-instituutioita”, sanoo toimitusjohtaja Markus Lahtinen.

Parhaimmillaan ankkuriyrityksen ympärille syntyy ekosysteemi. Tätä kehityskulkua voi vahvistaa oppilaitos, joka turvaa työvoiman saatavuuden ja tukee yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Oppilaitos itsekin voi olla ankkuri-instituutio, ja yhdessä yritykset ja oppilaitokset voivat houkutella alueelle kansainvälistä pääomaa ja osaamista.

Julkisen sektorin toimijoilla, kuten terveyskeskuksilla, on myös tärkeä rooli ankkuri-instituutioina. Maaseudun elinvoimalle olennaisten toimijoiden tunnistaminen on tärkeätä, kun julkisia menoja leikataan. Ankkuri-instituutioita rapauttavat päätökset esimerkiksi sote-puolella voivat tuoda välittömiä säästöjä mutta heikentävät pitkällä aikavälillä julkisen talouden kestävyyttä.

Kolmannen sektorin yhdistys-, järjestö- ja muilla toimijoilla on niin ikään keskeinen rooli paikallisen yhteisöllisyyden vahvistamisessa.

Ankkuritoimijoiden merkitys voi korostua kriiseissä

Ankkuri-instituutioita on aiemmin tarkasteltu melko vähän kansallisen huoltovarmuuden kannalta. Näiden toimijoiden merkitys voi korostua kriisiaikoina, jolloin niiden rooli peruspalvelujen ja infrastruktuurin tarjoajana on keskeinen yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden takaamiseksi. Huoltovarmuuden kannalta ankkuri-instituutioiden tulee olla vakaita toimijoita myös kriisi- ja poikkeusolosuhteissa.

”Elinvoimainen ja aktiivinen maaseutu on turvallisuustekijä, jonka merkitys Suomelle on kiistaton. Maaseudun elinvoima liittyy siis kiinteästi myös huoltovarmuuteen ja turvallisuuspolitiikkaan”, sanoo Sari Forsman-Hugg.

Alueellisena esimerkkinä elinvoiman ja turvallisuuspolitiikan kohtalonyhteydestä on Itä-Suomi. Väestö ja talouden aktiviteetti vähenevät, vaikka alueen strateginen merkitys kasvaa niin turvallisuuspolitiikan, huoltovarmuuden kuin energiantuotannonkin näkökulmasta. Siksi Itä-Suomen keskeisten ankkuri-instituutioiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

”Jatkossa tulisi tutkia enemmän ankkuri-instituutioiden merkitystä maaseudun paikallistaloudelle ja alueelliselle huoltovarmuudelle. Lisäksi olisi välttämätöntä pohtia, miten vakautta ja resilienssiä voidaan parantaa seutukaupungeissa, jotka ovat kriittinen osa maakuntien ja koko maan elinvoimaa”, sanoo Markus Lahtinen.

PTT:n puheenvuoro -julkaisu on saatavilla verkkosivuiltamme osoitteessa https://www.ptt.fi/julkaisut/ankkuri-instituutioiden-merkitys-maaseudun-elinvoimalle-ja-suomen-huoltovarmuudelle/

Työtä on rahoittanut Keskitien säätiö.