Leikkipuistot tukevat lasten ja perheiden yhteenkuuluvuuden tunnetta

Leikkipuistot ja leikkikentät ovat olleet keskeinen osa lasten ja perheiden arkea Suomessa jo vuosikymmenten ajan. Ne tarjoavat turvallisen ja monipuolisen ympäristön leikkiin ja ulkoiluun sekä tukevat perheiden hyvinvointia. Molemmissa tutkimuksissa korostuu sosiaalisen kestävyyden käsite, jolla tarkoitetaan lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.  

"Leikkipuistot ovat perheiden sosiaalisen kestävyyden ytimessä, ja parhaimmillaan ne mahdollistavat kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet leikkiin ja ulkoiluun riippumatta perheen sosioekonomisesta taustasta. Ne ovat paikkoja, joissa lapset voivat leikkiä yhdessä ja kohdata erilaisia ihmisiä, mikä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta", Soini ja Jouhki tiivistävät. 

Kodin sijainti määrää leikkipuistokäyntien tiheyden

Pikkulapsiperheiden leikkipuistokäyntien taustalla vaikuttavia tekijöitä tarkastellut tutkimus osoitti lapsiperheiden vierailevan leikkipuistoissa aktiivisesti ympäri vuoden. 

"Kesäisin leikkipuistoissa käydään keskimäärin 3–4 kertaa viikossa ja keväisin ja syksyisin keskimäärin kahdesti viikossa. Talvisin vierailuja on hieman harvemmin, keskimäärin kerran viikossa", Soini kertoo. 

"Kaupungit voisivat panostaa leikkipuistojen talvikunnossapitoon ja valaistukseen, jotta niitä voitaisiin käyttää enemmän myös lumisina ja pimeinä talvikuukausina. Kesäisin monet puistot ovat puolestaan paahteisia, ja niissä olisi hyvä olla varjoisiakin paikkoja tarjolla", täydentää Jouhki.  

Tutkimus kuitenkin osoitti, että perhekohtaisilla taustatekijöillä, kuten kodin sijainnilla, asumismuodolla tai vanhempien koulutustasolla on vaikutusta siihen, kuinka usein leikkipuistoissa vieraillaan. 

Myös vanhempien omilla lapsuudenkokemuksilla oli myönteisiä vaikutuksia leikkipuistoissa käymiseen etenkin keväisin ja kesäisin. Talvisin vierailuja vähensivät etenkin nuoret, alemmin kouluttautuneet vanhemmat. 

"Positiivisena tuloksena voimme kuitenkin sanoa, etteivät lapsen sukupuoli tai maksulliset harrastukset vaikuta vähentävän lasten leikkipuistokäyntejä", Soini summaa. 

Leikkikentät saapuivat sotien jälkeen jäädäkseen 

Jouhki ja Moll tarkastelivat tutkimuksessaan Jyväskylän ja Oulun leikkikenttäverkostojen rakentumista sekä entisten kävijöiden kokemuksia leikkikenttien merkityksestä. 

Suomalaisilla leikkikentillä on jo yli 120-vuotinen historia, mutta nykyisenkaltaiset leikkikenttäverkostot muodostuivat sotien jälkeisinä vuosina ja vakiinnuttivat paikkansa osana kaupunkilaislasten ja -perheiden arkiympäristöä. Ajan leikkikentille oli tyypillistä kesäaikaan järjestetty ohjattu leikkitoiminta, joka tarjosi lapsille mielekästä tekemistä ja mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden lasten ja aikuisten kanssa. Se oli myös tärkeä apu työssäkäyville vanhemmille lastenhoidossa. 

"Leikkipuistoilla on Suomessa pitkä historia, ja on tärkeä tuoda esiin, miten merkityksellinen asema niillä on ollut lasten ja perheiden arjessa ja hyvinvoinnissa läpi vuosikymmenten. Onkin harmi, että juuri tällaisesta matalan kynnyksen avoimesta varhaiskasvatuksesta on jouduttu supistamaan, eikä ohjattua leikkipuistotoimintaa ole enää tarjolla kuin muutamissa suurimmissa kaupungeissa", Jouhki toteaa. 

Kuntien tulisi panostaa leikkiympäritöihin myös nykypäivänä 

Leikkikenttäverkostojen rakentumista tarkastellen tutkimuksen toinen keskeinen tulos oli, että leikkikenttien tarpeellisuus ymmärrettiin jo varhain: kunnat kehittivät niitä määrätietoisesti monipuolisiksi ja ennen kaikkea saavutettaviksi leikin paikoiksi. Nykyperheiden kokemuksiin pohjaava tutkimus kuitenkin antaa viitteitä siitä, että leikkiympäristöjen saavutettavuus on sittemmin heikentynyt. 

"Kaupunkiympäristön sosiaalisen kestävyyden ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin on määritelty koostuvan lähiympäristön saavutettavuudesta, kokemuksellisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Henkilökohtaisella tasolla hyvinvoinnin kokemus on tietysti paljon monitahoisempi ja siihen vaikuttavat muiden muassa sosioekonomiset lähtökohdat", molemmissa tutkimuksissa mukana ollut Jouhki kiteyttää. 

"Historian näkökulmasta se, että leikkipuistoja on ylipäätään rakennettu ja kehitetty, on jo itsessään merkittävä teko lasten ja perheiden sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin puolesta."

Tutkimukset tarjoavat arvokasta tietoa leikkiympäristöjen historiasta sekä perheiden ulkoleikkiharrastuksista ja niihin osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä.  

"Tutkimustemme perusteella on selvää, että kuntien tulisi panostaa leikkipuistojen saavutettavuuteen ja monipuolisuuteen, jotta ne voivat edelleen toimia perheiden arjen tukena ja tärkeinä liikkumis- ja kohtaamispaikkoina", tutkijat suosittavat. 

Tutkimukset on toteutettu osana Jyväskylän yliopiston Lapset, perheet ja sosiaalinen kestävyys (Social Sustainability for Children and Families, SOSUS) -profilointialuetta. 

Tutkimusartikkelit: 

Soini, A., Minkkinen, J., Peltoperä, K., & Jouhki, E. (2025). Relationships between socioecological characteristics and families’ playground use in different seasons in Finland. European Early Childhood Education Research Journal, 1–17. https://doi.org/10.1080/1350293X.2025.2452549 

Jouhki, E. & Moll, V. (2023). “Niukasti elävän perheen lapselle huvipuisto”: Leikkikentät lasten hyvinvoinnin rakentajana, noin 1950–1970. Historiallinen Aikakauskirja, 121(4), 351–364. https://doi.org/10.54331/haik.126738 

Lisätietoja:  

Varhaisvuosien liikuntakasvatuksen dosentti Anne Soini, Jyväskylän yliopisto, p. +358 40 805 4801, anne.j.soini@jyu.fi   

Historian tutkijatohtori Essi Jouhki, Jyväskylän yliopisto, essi.k.jouhki@jyu.fi