Työeläkevarojen sijoittamisen periaatteet suojelevat koko järjestelmää

Sinällään tämä on ymmärrettävää, koska Varman toimitusjohtajan Risto Murron johtama työryhmä on pohtinut maan hallitukselle keinoja vahvistaa Suomen kasvun edellytyksiä.  

Työryhmä esittikin muun muassa Teollisuussijoituksen painopisteen siirtämistä pörssiyhtiöiden sijoituksista listaamattomien kasvuyritysten suuntaan. Toisen ehdotuksen mukaan tulisi luoda uusi kotimainen kasvurahasto tukemaan yrityksiä erityisesti yli 10 miljoonan sekä 50–100 miljoonan euron kokoluokan pääomituskierroksilla.

Työeläkevakuuttajilla on ollut koko työeläkejärjestelmän olemassaolon ajan yhteys kotimaisten yritysten kasvun tukemisessa. Järjestelmän alkuvuosina tämä tapahtui niin sanotun takaisinlainaustoiminnan kautta. Työeläkevakuuttajat lainasivat asiakasyrityksilleen takaisin näiden maksamia työeläkemaksuja. Tämä oli tärkeä rahoituksen lähde pääomaköyhässä Suomessa aikana, jolloin yrityksillä ei ollut pääsyä kansainvälisille rahoitusmarkkinoille.  

Samoihin aikoihin työeläkevakuuttajien sijoituksista pääosa oli sijoitettuna kotimaisiin kohteisiin; kiinteistöihin, osakkeisiin ja valtion velkakirjoihin. 1990-luvulta lähtien kansainvälisten pääomamarkkinoiden avauduttua kasvava määrä työeläkevaroista on sijoitettu globaalisti. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut hakea parasta mahdollista tuottoa varoille suhteessa riskiin. Toisena tavoitteena on ollut maantieteellisellä hajautuksella vähentää Suomi-riskiä.

Suomen talous vaikuttaa eläkkeiden rahoitukseen myös palkkasumman kautta

Työeläkejärjestelmän kestävyyden kannalta merkittävin elementti on palkkasumma, jonka pohjalta työeläkemaksut kerätään. Edelleen pääosa maksettavista työeläkkeistä katetaan suoraan palkansaajilta ja heidän työnantajiltaan perittävillä työeläkemaksuilla. Jos palkkasumma ei kehity toivotusti, järjestelmän kestävyys horjuu. Käytännössä työllisyyden tai työn tuottavuuden kehitys määrittää palkkasumman kehitystä. Suomen talouden kasvu viimeisten 15 vuoden aikana on jäänyt toivottua pienemmäksi.  

Työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä on heikosta talouskasvusta eli palkkasumman kehityksestä huolimatta tukenut sijoitusvarallisuuden kasvu. Viidesosa vuosittain maksuun menevistä eläkkeistä katetaan rahastojen tuotoilla. Tulevaisuudessa tämä osuus nousee jo neljännekseen. Ikääntyvän Suomen eläkejärjestelmän kannalta rahastot auttavat hillitsemään työeläkemaksujen nostopaineita.  

Sijoitustuottojen rooli järjestelmän kestävyydessä kasvaa edelleen

Tänä keväänä neuvotellussa eläkeuudistuksessa haluttiin edelleen lisätä työeläkevakuuttajien mahdollisuuksia lisätä salkuissaan osakepainoa ja tätä kautta tavoitella parempia tuottoja. Kaikkinensa voidaan siis sanoa, että työeläkevakuuttajien varallisuudella ja sen kehityksellä on entistä suurempi rooli työeläkejärjestelmän kestävyydelle.  

Nyt virinnyt keskustelu työeläkevarojen sijoittamisesta kotimaisiin kasvuyrityksiin tulee siis samaan aikaan, kun työeläkeyhtiöiden, kassojen ja säätiöiden sijoitustoiminnan tuotoille asetetaan entistä enemmän painoarvoa koko järjestelmän kestävyyden turvaamisessa. Tämän vuoksi työeläkevakuuttajien on tarkkaan harkittava, mistä ne saavat lain mukaista sallittua riskiä vastaan parhaat tuotot tehtäville sijoituksille. Ja tämän vuoksi kotimaisten yritysten kasvun tukemista ei voida tehdä erilaisella prosessilla kuin kaikkien muiden työeläkevarojen sijoittamista. Riskien ja tuoton välisen suhteen on asetuttava tasapainoon myös näissä sijoituksissa.  

Toki on niin, että kasvuyritysten tukeminen parantaa onnistuessaan eläkejärjestelmän kestävyyttä kahta kautta; palkkasumman kasvun sekä pääoman tuoton kautta. Kahta kautta kasvavat kuitenkin myös edellä kuvatut Suomi-riskit.  

Hajautus suojaa nykyisiä ja tulevia eläkkeitä

Suomalaisen työeläkejärjestelmän riskienhallinta perustuu monenlaiseen hajautukseen. Vaikka hajautuksen hyötyjä monesti kyseenalaistetaan ja päällekkäisen hallinnon kulujen säästöpotentiaali nähdään suureksi, on hajautuksella tässä ajassa edelleen perusteensa. Globaali maantieteellinen työeläkevarojen hajautus suojelee paikallisilta tai alueellisilta talousshokeilta. Toiminnallinen hajautus ja työeläkevakuuttajien sijoitusautonomia suojelevat samalla tavalla siltä, että systeemiset virhesijoitukset horjuttaisivat koko järjestelmää.  

Hajautus ja autonomia suojelevat työeläkevaroja myös poliittiselta riskiltä eli siltä, että niitä käytettäisiin muiden julkisten menojen kuin nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoittamiseen. Työeläkevakuuttajien kannattaa antaa jatkossakin tehdä sijoituspäätökset itsenäisesti sen pohjalta, näkevätkö sijoituskohteen tuotto-odotukset suhteessa riskeihin järkeväksi. Tämän kevään keskustelu ei ole ensimmäinen kerta, kun työeläkevakuuttajien toivotaan sijoittavan enemmän varojaan kotimaahan. Kohteita on ollut historiassa niin Helsingin pörssin yritykset kuin vaikkapa infrakohteet. Työeläkevakuuttajilla on tänä päivänäkin kotimaisia sijoituksia kaikissa edellä mainituissa kohteissa. Sijoitukset on kuitenkin tehty samoilla kriteereillä kuin arvioitaessa mitä tahansa muuta sijoituskohdetta. Tästä periaatteesta on hyvä pitää kiinni myös jatkossa.