Gynekologisten palvelujen saatavuus asettaa naiset epätasa-arvoiseen asemaan

“Suomessa on ollut aivan liian pitkään yleisesti hyväksyttyä, että naiset maksavat miehiä enemmän välttämättömistä terveyspalveluista. Gynekologipalvelujen osalta ongelman ydin on, että palveluja saa tällä hetkellä lähinnä yksityiseltä. Työterveyshuollossakin gynekologipalvelut kuuluvat vain osaan sopimuksista. Julkisella puolella gynekologille pääsee tyypillisesti vasta, jos terveysasemalla on todettu oire, joka vaatii jatkotutkimuksia erikoissairaanhoidossa”, sanoo Marttila.

”Gynekologipalvelut ja suun terveydenhuolto ovat kumpikin terveydenhoitoa, joka edellyttää säännöllisiä tarkastuksia ja nimenomaan ennaltaehkäisten silloin, kun oireita ei vielä ole. Pahimmillaan diagnoosin puute ja viivästyneet diagnoosit voivat johtaa työkyvyttömyyteen tai jopa hengenvaaraan. Siksi Kela-korvausten korottaminen juuri näissä palveluissa on perusteltua ja lisää yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada hoitoa”, jatkaa Marttila.

Demarinaiset ovat pitäneet vahvasti esillä terveydenhuollossa ja lääketieteellisessä tutkimuksessa vallitsevaa sukupuolivinoumaa, jolla on vakavia negatiivisia vaikutuksia naisten saamaan hoitoon ja hoitotuloksiin. Demarinaiset vaativat, että hyvinvointialueilla vahvistetaan terveydenhuollon ammattilaisten gynekologista osaamista, sujuvoitetaan hoitopolkuja ja lisätään tutkimusvälineistöä perusterveydenhuoltoon.

“SDP:n linja on selvä: julkista perusterveydenhuoltoa tulee vahvistaa. Hallitus sen sijaan leikkaa hyvinvointialueilta ja on heitellyt miljoonia hyvätuloisten lääkärikäynteihin. Nykytilanteessa, jossa gynekologisia palveluja ei ole tarjolla perusterveydenhuollossa, on perusteltua tukea hoitoon pääsyä Kela-korvauksilla. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla, että julkinen terveydenhuolto pystyy tarjoamaan myös gynekologiset palvelut kaikille”, Marttila päättää.